they say time heals everything but I'm still waiting

 

Tiesittekö ettei sitä voi muuttaa, että on lesbo? Oon aina tykänny ajatella etten luokittele itteeni, vaikka oon sisimmässäni tienny, että oon lesbo eikä se siitä muutu mihinkään. Että ehkä mun on jo aika haudata ne lapsuuden unelmat, joissa haluun miehen, lapsia, koiria ja punasen talon, koska ne putkahtaa aina tasasin väliajoin (noin kerran kuukaudessa, koska hormonit) ja se tuskin johtaa mihinkään järkevään. Paitsi siihen, että tulee taas todistettuu, että mulla on edelleen miespelko/viha, josta mun pitäis jotenkin päästä eroon, koska viime aikoina se on alkanu oikeesti haitata mun elämää. Niin. Enkä sano etteikö naisen kanssa vois saada kaikkee, mitä oon lapsuudessa haaveillu, mutta kun se ei välttämättä oo se mitä mä haluan naisen kanssa tai ylipäätään. Eikä mun pidäkään vielä tietää, mitä haluan ja mitä en, mut haaveilu ja se tunne, mikä siitä tulee, on aika ihastuttava.

 

Mutta uusi vuosi on tulossa! Tällä hetkellä mietin, että meenkö vahtiin Ellaa, jotta Minna pääsis jonnekin, koska ei oo päässy pariin vuoteen bailaan uutena vuotena. Miksenpä menis, kun kaikilla tuntuu olevan muita suunnitelmia tai sitten ne ei ees oo Tampereella? Oon hirveesti hokenu etten oo ikinä bailannu uutena vuotena enkä osaa kuvitellakaan muuta kuin rauhallisen illan, mut ehkä mä vaan käytän sitä tekosyynä. Koska uskon niin syvästi etten pääse kuitenkaan mihinkään kenenkään seuraan pitään hauskaa, ni parempi esittää et tää sopii mulle vallan mainiosti! Onneks en sentään stressaa ja ahdistele uudesta vuodesta niinku pari kuukautta sitten. Se on vaan uus vuosi. Saanpahan taas hymyillä katkeransuloisesti parvekkeella ja kattella ilotulituksii ja tuntee tietynlaista onnellisuutta. Ei paha.

Uuden vuoden mukana tulee myöskin tupakanpolton lopettaminen! Loistavaan aikaan, koska monien vuosien jälkeen mun tapariippuvuus on muuttunu nikotiiniriippuvuudeks. Fun. Vaihdoin äsken myös merkkiä, mitä oon meinannu varmaan vuoden, että tuota noin niin. Mut kai se on pakko, koska vedettiin Pinjan veljen kanssa veto, että se kumpi retkahtaa ni maksaa 200e. En tiiä muista, mut mä muistan ton vedon ja pelkään sitä haha. Oh well, savuton ja liikunnantäyteinen elämä täältä tullaan!

 

Ps. Pitäis varmaan yllättää ihmisii useemminkin, et sais enemmän yhtä ihania haleja!

monday morning came too soon, it's entering my forgotten room

Se hetken lapsuus ja joulufiilis tais jäädä sinne Viisi legendaa-leffaan? Antaisin paljon, jos pääsisin nyt kattoon sitä. En tiiä. Tää joulu on ollut mukava ja rento ja on ollu hyviä ja hauskoja hetkiä, mut en tiiä. Jotenkin erittäin stressaava päivä vaikkei yleensä oo ollu. Kai se kaikki lähti siitä, kun tajusin loppuviikosta, että olin alitajuisesti ajatellu, että mehän mennään mummolle Lentävänniemeen aamupuurolle. Jos olisin ollu sillon yksin, olisin romahtanu täysin, joten se jäikin vaan siihen, et taas pieni osa musta sammu. Ja seuraavana olikin se, että iskä oli tänään päivystyksessä ja kävi kaks kertaa töissä, joista toisella kerralla se tuli syömään vasta, kun suurin osa oli syöny jo. Eikä ehitty käydä haudalla, koska kaikki oli vähän vinksinvonksin. Se on ehkä se asia, mitä odotan joulussa eniten. Outoo, I know, mut se vaan helpottaa käydä haudoilla. Pisteenä iin päälle Venla ei tullu meille, koska Jennin piti ilmottaa sitten, kun Mikko vois hakee Venlan, mut näköjään Jennillä oli jotain omia suunnitelmia tai jotain ja äh. Niiden tilanne on muutenkin stressaava ja pelottava. Hmmh.

 

Enpä olis uskonu, että mun joulu ikinä päättyis ahdistukseen, sydämentykytyksiin, tärinään ja jäätäviin niksoihin. Tai ehkä ne kaikki "joulun jälkeen kaikki taas muuttuu"-ajatukset, jotka hiljensin mun päässä, alkaa nyt nostaa päätään. Taaaai se, että oon tekemässä asioita, joista en oo edes varma. Haha juu mutta onhan tässä päivässä ollu hyvääkin! Neela ja sen synttärit, ruoka, löhöily ja lahjat (onepiece, sukkia, Frendien loput tuottikset, tulevat huopikkaat, myöhästyneet kaks lahjaa). Pienen purkautumisen jälkeen, voisin lähteä hengittään raitista ilmaa filtterin läpi, jonka jälkeen varastaa suklaata jostain ja kattella How I met your motheria! Ehkä sen jälkeen, kun on sammunu massu täynnä suklaata, tulee taas kivempaa tekstiä! 

I can feel it... in my belly

Yleensä vaan osa päivästä on sellasta, joka saa unohtaan kaikki murheet. Joskus pelkkä aamu, joskus pelkkä ilta, mutta tänään koko päivä. 12/12/12. Mitään en odottanu tältä päivältä, koska lol en hössötä tollasista, mutta voi ei sain niin paljon. Ensinnäkin, söin kunnon, terveellisen aamupalan. Puuroo, jugurttia, mandariinia. Mä en juuri koskaan syö aamupalaa ja jos syön, niin en noin paljoo enkä noin hyvin. Toisekseen, mä sain olla 1,5h ajan lapsi taas. Mä luulin, et oon kadottanu sen tunteen (tai en kuulis helinääkilinää enää, niinku Napapiirin pikajunassa), mutta ehei Viisi legendaa-elokuva pelasti mut - ainakin hetkeks. Voisin selittää iät ja ajat, kuinka hyvin se oli tehty, kuinka ihana se oli, kuinka hauska se oli, kuinka mä tunsin pitkästä aikaa niin, kuinka mä rakastin sitä leffaa ja tunnetta ja ääniä ja kaikkee siinä, mutta ehkä se tulee selväks selittämättäkin? Kolmannekseen, käytiin leffan jälkeen Kaffilassa _ulkona_ vilttien kanssa juomassa kaakaoo ja teetä. En tienny, et Tampereella voi tehä noin! Neljännekseen, käytiin Joulutorilla glögillä ja köh piparilla. Nuoltiin kisaa pipariin reikää. Never heard of it, mutta nyt on sekin koettu! Loppupäivän maagisuus.. shh.

Seuraavaks luvassa ihanimmat yöunet ja ehkä vielä hetki huoletonta onnellisuutta? Joulua odotellessa.

I'll be hanging on your heartache, enough rope for my sake and losing everytime

Juuh elikkäs oon nykyään gingerhead enkä kyllä tiiä, miksi ihmeessä näin kävi! Vaihtelun vuoks kivempi olla taas vähän vaaleempi eikä niin tumma ja synkkä. Vaihtelua tähän blogiinkin kahden haasteen merkeissä eli luvassa mun syvällisiä vastauksia syvällisiin kysymyksiin! Kaks ihmistä, Linda ja Maiski, haastoivat mut jeje. Nauttikaa toki (ps oon rättiväsynyt hehe).

SÄÄNNÖT

- Kerro 11 asiaa itsestäsi.

- Vastaa haastajan 11 kysymykseen.

- Keksi 11 uutta kysymystä.

- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

11 asiaa minusta

1. Mun nimi on Noora Emilia Harjunpää ja rakastan mun toista nimee enemmän, mut en oikeesti myönnä sitä, koska eka nimi loukkaantuis, joten shhhh!

2. Mä tiedän liikaa asioita eli oon liian tietonen maailmasta, asioista, ihmisistä ja tulevista and oh it's killing me. Aavistukset, kutinat ja vaistot on melkeinpä aina osunu oikeeseen tulevasta ja oon vasta nyt oppinu kuunteleen niitä. Tosin tällä hetkellä yritän sivuuttaa kaiken, koska en halua asioiden menevän niin.

3. Haluaisin säästää paljon rahaa, jotta saisin kämpän ja sisustettua sen ihanasti, mut sitä tuskin tulee tapahtumaan.

4. Haluaisin muuttaa ulkomaille. Australiaan tai Englantiin, mut en tiiä onko musta ikinä siihen. Ehkä musta pitäis olla siihen, koska eihän ne muutkaan ajattele, mitä ne jättää taakseen lähtiessään.

5. Mulla on muutosfobia. Jos muutoksia tapahtuu edes päivän suunnitelmissa, stressaan hetken älyttömän paljon, mut saan itteni rauhotettuu nopeesti, koska muutos on ihan ok. Jos joku saattuu olemaan mun seurassa muutoksien tapahtuessa, suosittelen olemaan hiljaa, koska muuten mökötän ja oon äksy ja vaikee kunnes tosiaan rauhotun.

6. Muille pikkuset ja helpot asiat saattaa olla mulle isoja ja vaikeita. Ne saattaa tuntua tai sattua enemmän. Mä usein unohdan tän ja avaan suuni, jolloin mulle isot asiat kuitataan hymähdyksellä tms. Nykysin osaan pitää suuni paremmin kiinni, koska tässä maailmassa taitaa olla vaan yks ihminen, joka oikeesti ymmärtää tän asian.

7. Viis vuotta mun unelmana oli olla eläintenhoitaja ja tälläkin hetkellä haluaisin työskenteleen RSPCAlle, mut en tiiä pilasko koulu mun unelmat jotenkin vai älysinkö mä vaan ettei Suomessa vaan löydy sellasii töitä, mitä haluaisin tehdä. Suruttaa silti tajuttomasti.

8. Ootan tajuttomasti uutta vuotta, jotta voin jälleen kerran alottaa tän blogin puhtaalta pöydältä. Uus nimi, hieman erityylinen ja kivempi blogi. Tarkotus olis alottaa muutenkin puhtaalta pöydältä, saada asiat päätökseen ja alottaa uudet kujeet.
9. Mä ja mun mieli vaikuttaa hirveen monimutkaselta, vaikka oikeesti ne on todella yksinkertaisia. En vaan oo vielä löytäny ihmistä, jolle haluaisin opettaa Nooraa - tai no, joka haluais oppia tosissaan.
10. Tiiän tarkkaan, millanen haluan olla ja mitä haluan tulevaisuudelta, mistä oon tajuttoman ylpee. Tällä hetkellä mä en vaan pyri saamaan haluamaani, koska tiiän etten sitä sais näin nuorena, minkä takia tunnen oloni vanhemmaks ku mitä oon. Tuntuu niin väärältä haluta joitain asioita tässä iässä.
11. Joko mä oon aidosti onnellinen tai sitten mä suojelen itteeni joltain muulta.

11 kysymystä x2

1. Millainen on unelmakotisi?

Tällä hetkellä kaksio, jossa olis iso makuuhuone + vaatehuone ja iso olohuone ja parveke ja mukava keittiö ja sauna ja ammekin ois ihan kiva! Punasta pitäs olla joko makuu- tai olohuoneessa jaja iso pehmee divaanisohva kiitos! Ai niin, sängyn rungoks sellanen missä on tolpat, että voin leikkii prinsessa ja krhm.. kaikkee muuta jännää.
2. Voitat 12 miljoonaa euroa, mitä teet rahoilla?

Autan läheisii ihmisii, säästän, kulutan, shoppaan, matkustan, oma kämppä, oma mökki jaja jotain muuta itsekästä. Menisin kyl silti töihin.
3. Olisitko mieluummin rikas ja onneton vai köyhä ja onnellinen, miksi?

Oon tällä hetkellä köyhä, että eipä kai täs. Köyhä ja onnellinen.
4. Jos saisit vapaasti valita lomakohteen niin; mihin lähtisit, kenet ottaisit mukaasi, kauanko viipyisitte ja mitä siellä tekisitte? Kerro kaikki yksityiskohdat!

Australia, Ella ja/tai Pinja ja/tai muita kumppaneita, ainakin kuukauden ja tästä tulis liian pitkä tarina, mutta kierrettäis Australiaa wuhu.
5. Mitä mieltä olet plastiikakirugiasta? Onko se mielestäsi hyvä vai huono asia, miksi?

Jos haluaa esim murtuneen nenän korjauttaa, niin mikäs siinä. En mä siitä oo oikeen mitään mieltä, tekee ken haluaa.
6. Jos saisit päättää suomen uusista lakiasioista, niin mitä lakeja muuttaisit? (esim. kirkkovero pois, adoptio-oikeus tms)

Heh mä en kyllä oo yhtään perillä näistä jutuista muuta kuin vähän näissä homoasioissa että tuota.
7. Missä olet aina halunnut olla hyvä?

Piirtämisessä, laulamisessa.
8. Mikä on unelma-ammattisi? Sillä ei ole väliä, onko se mahdoton toteuttaa vai ei!

Kondiittori, delfiininkouluttaja, laulaja hehe.
9. Oletko hyvä tekemään ruokaa? Jos et, haluaisitko olla?

En oo hirveesti kokeillu, mut haluun uskoo, että oon ääältsin hyvä.
10. Pitäisikö homoavioliitto ja homoadoptio laillistaa suomessa? Jos ei, niin miksi ei?

Juu.
11. Mitä opiskelet? Aiotko opiskella vielä lisää vai menetkö nykyisen koulusi jälkeen töihin?

"Opiskelen" eli pitäis tässä jossain välissä valmistuu eläintenhoitajaks. Ajattelin ens vuonna hakee johonkin kouluun, mut eläinlinjalla tuskin jatkan enää. Ja töitä haen totta kai!

1. Miten vietät joulua?

Aamulla Joulupukin kuumaalinjaa + ittensä laittamista ihmisen näköseks. Puolen päivän aikaan tulee ihmisiä joulupuurolle (tää oli ennen mummolla) ja siinä sitten päläpälä. Tän jälkeen odotteluu eli luultavasti telkkua, kun porukat tekee ruokaa ja sählää kaikkee. Ruokaaruokaa, viimeset lahjat pakettiin, lahjat ja haudoilla käynti. Illalla myöhään voi sit viimein rentoutuu ja ehkä kattella leffan.

2. Mitä bändiä/artistia kuuntelet salaa, mutta et tunnustaisi kenellekään tekeväsi niin?

Mä oon luovuttanu jo kauan aikaa sitten tässä, kun kuuntelen niin noloo musiikkia ettäh!

3. Kokkausbravuurisi?

Ei taida olla muuta ku leipomisbravuuri!

4. Pitäisikö homojen saada adoptio-oikeus? Miksi?

Pitäis, koska kuka enää jaksaa luokitella ihmisiäääääääää

5. Millaisia uudenvuodenlupauksia meinasit tehdä?

Varmaan jotain yhtä syvällisii ku viime vuonna. Tosin tänä vuonna muuttu koko likka niin paljon, että ehkä ei niin montaa lupausta ehkä kuitenkaan.

6. Mikä saa sinut vihaiseksi?

Lähinnä ihmiset. Jep.

7. Mainitse yksi asia, jonka vuoksi hymyilit tänään.

Kun sain kävellä parhaan ihanaisen ystäväisen vaimokkeen kanssa keskustassa ilman ihmis- ja autotungosta freeeedomm!

8. Mistä olet kiitollinen?

Elämän hyvistä ja pahoista kokemuksista, joiden ansioista mä oon nyt kuka mä oon, koska tästä mä tykkään. Ihmisistä, jotka on pysyny mun elämässä ja jotka mä oon pystynyt pitään. Neelasta.

9. Voivatko ihmiset muuttua? 

Tekis mieli sanoo, että valitettavasti ne voi, mutta kun mun kohalla se oli vaan hyvä, kun muutuin. Mutta niin, kyllä.

10. Irtosuhde vai parisuhde?

Tyhmä kysymys, kun miettii omaa tilannetta hehe. No vittu. Jos mä vaikka ohittaisin tän ovelasti.

11. Jos voisit päättää yhden päivän tästä vuodesta ja peruuttaa sen, mikä se olisi?
Oho, nukahdin kesken kysymyksen, mutta niin. Mä oon miettiny tätä ties kuinka kauan enkä mä vaan saa päähäni mitään niin pahaa päivää, et mä haluisin peruuttaa sen.

 

11 uutta kysymystä

Mä en haasta ketään tiettyä eli ihan vapaasti saa ottaa haasteen vastaan kuka vaan!

1. Kuinka usein juot alkoholia ja kuinka paljon?
2. Mikä on mielipiteesti alkoholin käyttöön? Esim käytetäänkö sitä liikaa vai liian vähän tai pitäisikö ihmisten oppi pitämään hauskaa ilmankin?
3. Mitä periaatteita sinulla on?
4. Mitkä ovat päivän rutiinit?
5. Oletko kateellinen / mustasukkainen ihminen?
6. Onko se ihan oikeasti niin kamalaa nukkua yksin?
7. Oletko ikinä lakannut luottamasta ihmiseen, vaikka luulit, että se olisi mahdotonta?
8. Mitä muuttaisit elämässäsi?
9. Minkälaista haluaisit elämäsi olevan 10 vuoden kuluttua?
10. Jos saisit valita, lähtisitkö etelään rantalomalle vai ei-niin-etelään kaupunkilomalle?
11. Onko elämän todellinen tarkoitus löytää ihminen, jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin?

so tell your mama I said hello and that she raised you too damn slow, too damn slow

Tällä hetkellä stressaan ihan hirveästi lävistystä. Otin yli kaks viikkoo sitten mun vertical labretin pois, koska siihen sattu aamusin ja se vaan roikku mun huulessa tyhmästi. Huomenna olis tarkotus mennä Putkaan uutta ottamaan. Se vaan, että tykkäsin ihan hirmusesti verticalista ja se on vaan jotenkin älyttömän kuuma lävistys, mut mitäpä jos sitä ei saa vielä takasin siihen? Mun kärsivällisyys ei välttämättä riitä, et mä odottaisin vielä kauemmin. Ihmisethän alko ehdotteleen poskilävistyksiä ja oon ollu aina sitä mieltä, että mullehan ne ei sovi, ei todellakaan. Viimenen toivo oli vaimokkeeni Ella, jonka toivoin sanovan ettei sovi, mutta petturi meni sanomaan, että sopis. Miksei kukaan sano ettei ne vittu sovi? Mitä on tämä epäreiluus? Voisin mä ne ottaa ehkäpä, mutta kun ne on aika uskaliaat lävistykset ja itken verta aina, kun nään kuvia, jossa mulla on vielä vertical labret, koska nyyh ikävä rakkauttani. Noh, huomenna se selviää.

Viime postauksen muuttumissuunnitelmista ei oo tullut paljookaan mitään hupsista. Mutta ainakin se suuri alku on pysynyt eikä mihinkään muutu! Rauhaisaa ja ihan omaa elämää oon viettäny, sen kummemmin ajattelematta muita ja niiden mielipiteitä musta. Ja se jos mikä on iso askel mulle. Mä tuun aina ajatteleen muiden mielipiteitä jollain tasolla ja tietyissä asioissa, koska mun on vaikee muuttaa ajattelutapojani, koska aivot. Hitaasti, mutta varmasti.

Ja näin yleisesti oon vieläkin onnellinen. Heinäkuusta asti. Outoo, että osaan ylläpitää jonkinlaista onnellisuutta, vaikka mulla oliskin vähän huonompi kausi kuten nyt on. Mä oon työtön, joten mulla on taas aikaa miettiä liikaa, vaikka kuinka sanoisin itelleni, että kyllä kaikki aikanaan selviää. Plus kattelen Ally McBealia ja samastun liikaa Allyyn, koska se on vaan niin samanlainen ja aina, jos sitä sattuu ni mua sattuu, koska noh oon varmaan hullu? Osaisinpa vaan päättää, että otan rauhasssa ja kattelen, mitä tapahtuu, mutta kun vaihdan mielipidettäni koko ajan ni mahdotonta! En vaan tiiä mistään enää mitään eikä tiiä muuten kukaan muukaan! Hauskaa, kun kukaan ei voi edes vähän antaa vastauksia. Eikä auta, että mun itsetunto menee jossain perseessä tällä hetkellä, mutta ehkä se sieltä kaivautuu jossain välis taas jonnekin. Liian liian monta iskua vyön alle, mutta mä selviin niin kuin aina.

because I've been waiting
for your time
and I've been missing
out on mine

 

you know, sometimes I wonder if I live for moments that will never come

Game over. Press start to continue.

Kuinka monta kertaa elämässä pitää alottaa alusta? Joka kerta luullen, että tällä kertaa se on erilaista, lopullista. Jos mä tällä kertaa oikeesti teen niin kuin mulla on suunnitelmissa, se tulee olemaan suurta. Ei välttämättä erilaista eikä todellakaan lopullista, mutta suurta. Suuresti tää on ainakin lähtenyt käyntiin! Mä haluun muuttaa itteeni parilla tavalla. Ennen halusin muuttaa niin monia asioita itessäni, mut jossain vaiheessa tänä vuonna mä muutin suurimman osan - mä en vaan oo huomannut. Mä tuskin saan kehitettyä itelleni omatuntoo, koska harvemmin tunnen syyllisyyttä asioista, joihin mä en ole syypää. Ja koska mä oon niin idiootti, että nään harvoissa asioissa mitään väärää. Kai se on hauskempi vaan nauraa, että hupsista saatana nyt tuli tehtyä näin, so what?

Tästä piti tulla surullisin teksti ikinä, mutta päädyinkin hieman kusihattu-juttujen puolelle. Ehkä välttelen sitä oikeeta aihetta, mistä haluaisin puhua? Niin. Mä en halua muuttaa itteeni muuta kuin niillä parilla jutulla, koska mä oon hyväksynyt itteni, mä rakastan itteeni ja mun elämä on oikeestaan oikein mainiota, vaikka tää viikko onkin ollut hieman paska. Mitä mä en taas osaa hyväksyä on se, että kun ihmiset ei hyväksy mua omana ittenäni. Oon liian hiljanen, oon liian tyhmä, mitä ikinä. Osaan mä olla liiankin puhelias, Ella (plus pari muuta itseasiassa hmm hassua) voi tän todistaa, mutta siihen vaan tarvitaan paljon. Tai oikeestaan hyvin vähän, esim. haluaa kuullakin mitä mä tällä kertaa hölötän ja pölötän. Ihan vaan tavallisesti hölötän, en mitään elämää suurempii juttuja eli ei tarvii pelätä. Okei, tätä on vaikee selittää, joten unohdetaan. Vaikka mut hyväksyttäis, niin mä en oo ikinä tarpeeks. Tää on ollut mulle ongelma ala-asteesta asti, kun en riitä, en kelvannu kellekään ystäväks - varsinkaan hyväks parhaaks sellaiseks. Mä en kelvannu pojille, koska olin se läski tyylitön kamala ahdistelija ruma tyttö. Ja nykyään mä en vaan riitä, mä en kykene kilpaileen kenenkään kanssa ja musta tuntuu koko ajan, et mun pitäis kilpailla, että mut huomattais jollain tapaa. Mun pitää lopettaa ihmisten nostaminen korokkeelle ja laittaa itteni sinne, koska vaikka mä mitä tekisin tai en tekis, niin mä en riitä, mua ei huomata, musta ei välitetä, mua ei muisteta tai sitten oon vaan se idiootti säälittävä tyttö. Awkward. Tän takia työnnän ihmisiä pois. Mä luovutan jossain vaiheessa aina. Se on jäänyt sieltä teineilystä. Ja nyt en osaa päättää, että työntäisinkö ihmisii pois vai en. Tosin niin on varmaan jo käyny.

Once you've accepted your flaws,

no one can use them against you

Onneks mulla on kuitenkin pari tiettyä ihmistä, joita en osaa työntää pois, koska niille mä riitän ja ne mä otan mun mukaan korokkeelle. Hassua, että oon tuntenut nää ihmiset jo monta vuotta, vaikka ei aina ollakaan oltu aktiivisesti yhteyksissä, mut silti ne on ollut siellä ja nyt ne on ne ihmiset. Huh, vuosia... alan oleen vanha ihan selvästi!

Ehkä vaan identiteettikriiseilen tai hormonivammailen tai on erittäin paha Lontoon jälkeinen masennus tai sitten tää kaapisssa oleminen syö mua niin paljon etten osaa olla oikein. Mutta onneksi voin tuijotella IQta BBCltä, koska Englanti tai Graham Norton Showta Youtubesta, koska Englanti. Ja vieraat. Ja hauskuus. Ja onnellisuus. Nauraminen auttaa eniten, joten nauruterapiaa mulle tänä yönä nyt heti kiitos.

babe, I'll walk the seven seas when I believe that there's a reason to write you a love song today

  

Mä rakastan Norah Jonesia. Mä rauhotun heti, kun kuuntelen Norahia. Pienenä musta piti tulla Suomen Norah Jones, koska mun nimi on Noora ja soitin pianoo. Laulaa en tietenkään osaa, mutta eihän se nyt haittaa? Rakastan sitä naista ja sen ääntä ja sen kauneutta. Siks olisinkin halunnut iloita ääneen elokuvateatterissa, kun huomasin, että Norah teki pienen cameon Tedissä, mut ehkä kukaan ei olis arvostanu sitä. Älyttömän upeeta oli lähtee noinkin ex tempore (lue: leffa alko 22.50, mulle soitettiin about 22.10) kattomaan leffaa yöllä ja tekeen ristikkoo Pyynikin näkötornille. Pitäis sielläkin käydä kuvailemassa, ihailemassa uskomattomii maisemii, juoksemassa rappusii ja juomas kaakaota ja syömässä Tampereen parasta munkkia.

 I wanna wake up with the rain
falling on a tin roof
While I'm safe there in your arms
So all I ask is for you
to come away with me in the night
Come away with me

Elelen taas hämmentävii, epäselvii ja tyhmii aikoja. Vaikka kaikki selviäis vaan kysymällä, mutta ei vielä. Ei oo vielä sen aika because of reasons. Meinasin kirjottaa, että inhottaa, kun tässä käy aina samalla tavalla, mut tällä kertaa se on jotenkin ihan eri. Oon tyyni ja tiiän suht tarkalleen, mitä mun pitäis tehdä. Pitäis. Ikinä en päädy tekeen niin kuin pitäis, mut ehkä tällä kertaa? Koska tällä kertaa se merkitsee, täl kertaa se tuntuu, täl kertaa tiiän, mitä haluun. Pelottaa vaan, et menetän paljon. Jos teen oikein, niin en menetä paljookaan, mutta kun hitto. Menetän silti asioita, joista oon unelmoinu. Oi, sydän, mihin sä mut vietkään. 

Mutta onnellisuus jatkukoon ihanan syksyn, unelmoinnin, iltavuoron ja tulevan Lontoon matkan voimin!

When you're stoned baby and I am drunk
and we make love
it seems a little desolate
It's hard sometimes not to look away and think what's the point
when I'm having to hold this fire down
I think I'll explode if I can't feel this free now

If you won't let me fall for you
then you won't see the best thing I would love to do for you
Instead you will be missing me when I go
'cause I'm bored of hanging out in your cold

it's all your fault, you called me beautiful

 

Yllättävän mielenkiintosta matkata yksin kotiin kännissä täydessä bussissa kuunnellen täysillä musiikkia, kun yhtäkkii mieleen iskeytyy Blondin kosto "I'm never going to be good enough for you, am I?"-tyylillä, että mä en taida saada koskaan sitä, mitä haluan, enhän? Tämä tietysti englanniks, koska ajattelen englanniks mhih. Okeiokei, känniajattelua ja oon niin hirmuisen nuori plaaplaa, mutta unohdetaan ne nyt hetkeks. Koska mitä jos en saa edes vähää siitä tulevaisuudesta, mitä haluan? Kun mä oon monimutkanen, mutta kuitenkin yksinkertanen ja mulla on vääristynyt kuva hyvin monesta asiasta, mikä aiheuttaa ongelmia niin paljon. En tiiä, miks ajattelen välillä tällasii, vaikka oonkin oikein onnellinen nykyseen elämäntilanteeseen, mutta välillä... noh, usein vaan tarvisin ja haluisin, et se tyhjä aukko täyttyis. Onttona tuntuu niin tyhmältä.

Oon viime aikoina oikeesti ymmärtänyt, että homoseksuaalisuus ei oikeesti oo valinta. Ainahan sen on tienny, obviously, mutta nyt se on oikeesti iskeytyny tajuntaan. Kun välillä tulee esille se pieni tyttö, joka halus mennä isona naimisiin pojan kanssa ja saada lapsia, mutta kun ihan oikeesti en mä saa itteäni tykkämään miehistä, vaikka kuinka haluisin tai vaikka kuinka ajattelisin sitä ihanuutta. Kuulostaa idioottimaiselta ja hölmöltä, mut tätä mä oon miettiny tässä kun oon vauvakuumeillu ja kuolaillu miehiä! Se, että mietin, saanko ikinä ketään ja samaan aikaan mietin, miksen vaan voi olla hetero, liittyy toisiinsa. Koska mun käsitys on, että lesbot ei oikeen parisuhteile (tai ainakaan ne, ketä mä löydän <3) ja jos mä oisin hetero, niin mulla olis poikaystävä. Niitä on jonossa hei haloo! Mikä on aika hassua, koska peruskoulussa pojat suunnilleen oksensi, jos ne sai tietää, et oon ihastunu niihin, että tota joo well done, puberty, well done.

"Love. Couple hood. Partnerships. The idea that when people come together, they stay together. I have to take that with me when I'm going to bed at night, even if I'm going to bed alone." - Ally McBeal

Täl hetkellä mun pitää pitää kiinni toivosta ja mun pitää uskoo, että maailmassa on oikeesti asioita, mistä haaveilen päivät pitkät. Mun täytyy uskoo, että maailmassa on rakkautta, vaikka mä oon monta vuotta ollut sitä vastaan, että ihmiset on täs maailmassa sitä varten, että ne löytäis jonkun. Jos mä en usko ettei oo toivoo tai jos mä en usko, että mullekin voi tapahtua ihania asioita, niin mä tiiän ettei se vie mua kauniiseen paikkaan. Se veis mut vaan takasin pimeeseen, ja vaikka mä jollain idiootilla tavalla tykkäsinkin siitä yli puol vuotta kestäneestä pimeydestä sen kotosuuden takia, niin mä en halua siltikään sinne palata. Enkä aio. "Naruasi toivot köydeksi ja pettymykset riittää, riittää." Mun naru muuttu köydeks kauan sitten, näin onpi hyvä ja tästä on oikein hyvä jatkaa.

it's like a million little stars spelling out your name

Mä oon alkanut taas unelmoimaan samalla lailla ku ennen ja oon älyttömän onnellinen siitä. Tai sitten tunnen kaiken nyt tosi vahvana, kun oon väsynyt? Mutta niin, unelmoin omasta kämpästä ja sen sisustamisesta. Rahan säästämisestä (kyllä, unelmoin ja suunnittelen tätä joka päivä). Reissaamisesta Suomessa ja ulkomailla. Seikkailuista. Muutosta Australiaan tai Englantiin tai muualle. Täteilystä. Tulevista lemmikeistä. Tulevista töistä. Joulusta. Ihmisistä. Nauramisesta. Onnellisuudesta. Shoppailusta. Illanvietoista. Löhöilystä. Kaikesta mahollisesta. Siitä on niin kauan aikaa, kun oon unelmoinut tällä tavalla, vuosi pari ainakin. Ihan ku mun päältä ois nostettu huntu ja niin. Hienoo tässä on se, että mä uskon, että voin kokee näitä asioita jonkun tietyn kanssa, vaikka ei se haittaa, jos kokisin kaiken yksin. 

Tumblr on tyhmä paikka, kun siellä tulee vastaan kaikkee sydämen pysäyttävii paikkoja esim "There’s this place in Ireland where every 2 years, the stars line up with this trail on June 10th-June 18th.  It’s called the Heaven’s Trail." Mä niin haluan nähdä kaiken tässä maailmassa, vaikka se onkin mahdotonta, mutta voihan nenä. Mulla on ollu nyt vähän aikaa sellanen olo, et haluisin seikkaileen ja lähtee vaan ja nähdä niin monia paikkoja. Haluun hämmästyä ja yllättyä. Haluun nähdä.

but a luminary hearted soul who got it all wrong

 

you shine like a star

oo-ooh

if only you ever knew,

you'd go out and bloom

oo-ooh

if only you ever knew

you're very uncool, oh yeah,

and forever wonderful

I know

I like

the memories

because they remind me

I haven't always been

this girl,

constantly

mad or scared

or confused.

I don't like

the memories

because the tears

come easily

and once again I break

my promise

to myself for this day.

it's a constant battle.

a war between

remembering and forgetting.

and there's a light on, heavy glow

Hola! Herätys on noin kolmen tunnin päästä, mutta omapa on syyni, kun nukuin kolmeen päivällä ja tatuoitavaks on mentävä ysiks! Sen jälkeen toivottavasti hieman syömistä ja sitten pari reikää lisää eli tänään luvassa kaks reissua Putkaan. Tää viikko on selvästi hemmottele ittees-viikko, mikä tosin tarkottaa rahanmenoa, vaikka pitäis säästää Lontoota varten, mutta noh! Eilen ostin kauan kuolaamani kiilatennarit (kiilakorolliset tennarit siis). Luulin ettei niitä olis enää missään, mutta Spiritiin oli ilmestyny uudestaan niitä ja vieläpä parempii mitä keväällä oli jee voitto! Torstaina luvassa kampaaja ah, onhan edellisestä jo 2,5kk aikaa eli liian kauan aikaa ja nyt pääsen tästä tavallisesta ruskeesta eroon, vaikka tykkään tästäkin hirmusti. Jännät on suunnitelmat, kovin viime syksyn tapasta tiedossa! Siihen päättyykin se ittensä hemmottelu ja sit oon taas ihan tyhjän päällä, kun ei oo mitään, mutta ehkä mä pärjään.

Ehkä hemmottelun jälkeen voisin alkaa keskittyä kouluun? Pliis, voinhan? Ei tässä muuta ongelmaa oo, mutta kun en oo tehny kunnolla tehtävii moneen vuoteen. Koko amiksen aikana aika harvakseltaan mitään tehny, koska noh amis lol. Mun on pakko valmistua, koska kyllästyttää ja turhauttaa ja surettaa tää olo eikä se lopu ennen kuin teen sen mitä pitääkin. Kahleet irti ja toisenlaiseen vapauteen jälleen, eiks ni? Koska tuntuu, että mulla olis niin paljon mahollisuuksii elämässä, mutta en pysty tekeen mitään ennen kuin valmistun. Enkä nyt tarkota töitä, että pitäis olla valmistunu koulusta, että sais töitä vaan sitä, kun tää vaikuttaa ihan kaikkeen nykyään. Mä en tee mitään täysillä, mä en keskity, mua ei kiinnosta. Mä oon puolet siitä, mitä mä voisin olla. Ja näyttämällä ittelleni, että mä pystyn valmistumaan, sais mut niin paljon vahvemmaks ja saisin paremman itsetunnon ja olisin rohkeempi. Tuntuu siltä.

Ja mitäs sitten, kun koulu loppuu? Hassua, kun on saanut ihmissuhteensa suht normaaliks ensimmäistä kertaa elämässään eikä oo tapahtunut sen kummempii muutoksia ja kaikki on jotenkin tyyntä, niin tulevaisuus ei tunnu yhtään varmalta ensimmäistä kertaa elämässä. Oon ollut niin monta vuotta varma ihan kaikesta, mitä tulee tapahtuun millonkin ja nyt yhtäkkiä se ei ookaan hallinnassa. Ja kun mulla oli niin monia vaihtoehtoja! Pelottavaa välillä, mut en kuitenkaan osaa pelätä kunnolla, koska miks pitäs? Päivä kerrallaan rennosti, koska tiiän, et asiat järjestyy kyllä. Kaikesta huolimatta oon tyynempi ku koskaan ennen. Mietin paljon, mut oon lopettanut ylimiettimisen. Osaan rauhotella itteni tajuttoman nopeesti, jos alkaa ahistaa tms. Välillä oon vähän liiankin kylmä, mut kyl mä sen keskitien joskus hamassa tulevaisuudessa löydän.

Sormet ristiin, että saan unta ja jaksan tulla esitteleen mun tatuointeja jossain välissä ja mun ajatuksia muutenkin, koska mulla on niin kivoja asioita, et pakko saada ne ylös enneku ne menee ja muuttaa muotoaan! Bonne nuit!

but I get tired and I get weak

Mä vihaan aikuisuutta. Ennen tää tunne ei oo tullu näin voimakkaasti. Lopetin toisen työn, koska jäin paitsi ihan kaikesta ja nyt mulla on viimenen viikko menossa siellä, mut silti jään nyt ihan kaikesta pois. Toisenkin työn syytä tosin. Iskä ja äiti lomailee, joten nyt on se aika, kun pitäs tehä kaikkee. Ne kävi Ideaparkissa ja mua harmitti etten päässy mukaan. Torstaina ne lähtee Pohjanmaalle eli multa jää se välistä. Odotan aina vuoden ajan, et pääsisin Pohjanmaalle ja oon ollut siel joka helvetin vuosi enkä nyt pääse rentoutuun ja pois kaikesta. Ainoo paikka, missä oikeesti unohtaa kaiken ja kaipaan sinne joka päivä. Sitten sunnuntaina porukat lähtee laivalle. Äsken valitin äitille siitä ettei mulle ilmoteta tässä perheessä edelleenkään yhtään mitään mistään ja luen kaiken siskon facebookista ja aijdklasj ne oli päättäny sen vasta tänään ja ähh nyt vaan itken kaikkee tätä pois... ja vähän muutakin ku tätä!

Jep, ehkä oon hieman liikaa mun perheen perään 19-vuotiaaks, mut mä oon ikuinen lapsi. Mä oon tän perheen ikuinen vauva enkä mä osaa hyväksyy sitä kokonaan, et oon iältäni aikuinen. Ehkä mä totun tähän, kun muutan pois. Tai jos mua ei hyväksytä sellasena kuin oon, niin sitten ainakin totun, kun elän vihasena ja katkerana.

Onneks kuitenkin viikonloppuna Tampereen Pridet jejee ja muutenkin mulla on ihania uusia vaatteita, ihania uusia venytyksiä, ihana Ella jaja muita ihanii! Torstaita odotellessa, koska viimeinen työpäivä ja viikonloppua odotellessa, koska uiuiuiuiuiuiiii!

the greatest of them all, the loser standing small

 

Olisin voinut kirjottaa edellisen merkinnän hieman selvemmin! Enkä kirjottanut oikeestaan mitään, mitä mun piti enkä muista niitä nytkään hupsista. Ehkä mä jossain välissä jaksan taas kirjotella syvällisii höpötyksiä. Ehkä. Nopeesti voisin kertoo, kuinka hölmö oon ollut ja kuinka mä nään nyt asioiden oikeen laidan. Kaikki on kirkastunut hallelujah ja sitä rataa. Miksei kukaan kertonut mulle, että tein ittelleni vaan pahaa? Okei okei, kukaan ei tienny mun joitakin ajatuksia, niin ehkä siks! Mutta näin hyvä ja tästä on hyvä jatkaa. Tulevaisuutta innolla ja pelolla odottaen, pakahdun!

Tänään oli oikein mukava ja rento päivä, vaikka onkin tiistai. Tiistai on paljon pahempi kuin maanantai. Itseasiassa maanantaissa ei oo mitään kamalaa, mut tiistai on kuolema. Töissä mietittiin työkaverin kanssa kaikkee huippaukseen ja sydämentykytyksiin liittyvää ja oli huojentavaa huomata, et jollakin muulla on ihan samanlaisii juttui kuin mulla. Monella on melkein samoja, mut wou ihan samanlaisii! 

Anyway, päikkäreiden ja ryhdistäytymisen jälkeen lähdettiin Ellaseni kanssa Härmälänsaareen, joka on ehdottomasti mun toinen lempipaikkani Tampereella! Oon aina miettiny etten haluu kaikille näyttää sitä paikkaa vaikkei se todellakaan oo mikään salanen paikka, mut mulle se on tärkee, joten niin... Otin Ellan kameralla kuvii Ellasta (täydellinen nainen) ja Ella räpsi Neelasta älyttömän upeita kuvia. Siinä sitten, kun onnellisena heilu ja kaunis paikka, niin päätin, et otan loparit toisesta työstä. Kun en kuitenkaan pääse muuttaan vielä pois, koska en oo pystynyt säästään rahaa, vaikka mun piti, joten voin ihan hyvin lopettaa ja hankkii jostain jonkun paremman työn. Ei se haittaa ettei suunnitelmat onnistu sillain kuin piti, koska aina voi tehdä uusia suunnitelmia.

Ällöttää tää onnellisuus, puhun ihan hölmösti ja yh hyi! Mut onneks tässä on samalla sekavuutta ja pelkoo!

I'm a reckless fire in the pouring rain

 

Mulla menee hyvin ja onnellisesti ja hyvin onnellisesti! Nautin tästä täysin siemauksin, koska tää voi kääntyä millon tahansa. On jotenkin hirveen vapautunut olo, koska eräs sanoi mulle asioita, jotka herätti mut. Liian monta kertaa tätä ja mulla vaan napsahti enkä enää jaksa miettiä koko ajan, että haluanko välittää vai en. 

- "What exactly has got into you?" 

- "I don't know. But I think what I've got is something slightly resembling.... gumption."

Jaja kävin eilen kesäteatterissa kattomassa Kuuma kesä '85, aivan mahtava ihana! Ne kaikki biisit ja Pyynikin ranta ja ah! Kaiken lisäks mun sydän sykkii taas ja tää on outo tunne enkä tiiä mitä mun pitäs tehä. Pelkään, et puhun ihan outoja koko ajan, mut toisaalta tää tunne on ollut tervetullut pitkän pitkän aikaa, joten kai siinä sitten puhuu outojakin! Toi lause ei ollut kovin järkevä, mut mitäs pienistä. Odotan tulevia viikkoja innolla. Menispä aika nopeeta, koska pakahdun odotuksesta ja jännityksestä muutenkin koko syksyn takia ja nyt vielä tää tähän! Oh dear god. Höpötän ihan höpöhöpöjä, mikä muhun on mennyt?!

Ei mun jalkani kanna
kun olen sinun kosketusta vailla
Eikä henkeni kulje
kun olen sinun kosketusta vailla

with every word that you say, little bit my soul you take

  

"I think you could fall in love with anyone if you saw the parts of them no one else gets to see. Like if you followed them around invisibly for a day and saw them crying in their bed at night or singing in the shower or humming quietly to themselves as they make a sandwich or even just walking along the street. And even if they were really weird and had no friends at school, I think, after seeing them at their most vulnerable, you wouldn’t be able to help falling in love with them."

Mä oon hieman hämmentynyt ja sekasin. Sekasin enimmäkseen. En tiiä, mitä kaikkee oon tehny kesäkuun aikana, mut kaikkee ei olis ehkä pitäny tapahtuu. Yeah sure, elän enemmän ku ikinä, mut samalla mä meen enemmän ja enemmän sekasin ja kohta mä oon ihan totaalisen hukassa taikka päästäni vialla... tai no pikemmin menetän hallinnan. Koska mä taistelen koko ajan mun pään sisällä siitä, mitä mä haluan eikä mulla oo mitään hajuu! Tarkoittaen ihmissuhteita. Yhden yön jutut on mahtava keksintö, mutta jälkeen päin voipi facepalmailla, kun älyää, kenen kanssa on tullut oltua! Säätäminen on perseestä, en harrasta. Seurustelusta ei voi ees puhua, kun kaikki on nykyään niin vapaita ja villejä että tässähän menee vallan toivo, mutta toisaalta uskonhan mä satuolentoihinkin. Seurustelussa on muutenkin niin monta muuttujaa varsinkin, kun ei oo koskaan seurustellu kunnolla ja viime kerrasta on sellanen vuosi, mutta se pääsyy on se ettei kukaan tunnu haluavan seurustella vaan panna jokaisen kiinnostavan ihmisen kanssa. Eipä sillä, oon itsekin tähän sortunut, mut hei mä otan sen "vähän", mitä saan.

Mä nostan hattua niille, jotka uskaltaa sanoa tykkäävänsä. Ihastuneensa. Te kaksi, jotka ootte mulle tunnustanut, kiitoksia tästä ja anteeksi ettei tunne oo ollut molemminpuolinen! Mä en edes muista, miltä tuntuu olla ihastunut enkä varmaan tunnistais sitä tunnetta, jos se tässä tulis vastaan. Tai no niin. Jos sitä alkaa ajatella jostain yhden yön jutusta / säädöstä yhtäkkiä "mitä jos mä oonkin...", ei ees lausetta saa loppuun asti ennen kuin kaikki menee päin persettä ja palaa taas maan pinnalle, että ainii tämähän olikin villi ja vapaa-ihminen! Pelkkä ajattelu riittää ja kaikki menee pieleen. 

Mutta niin. En tiiä, mitä haluan. En tiiä, jaksanko toivoa enää mitään. Luultavasti jaksan, koska mulla säilyy aina toivo. Kai mä odotan, että joku toinen ihminen kertoo tai osottaa, mitä mä haluun, vaikka se mun pitäs itte ottaa selville. Viikonlopun aikana tuli huomattua, että käyttäydyn eri tavalla toisten ihmisten seurassa kuin toisten. Ja se johtuu siitä etten osaa päättää, mikä ääni mun päässä on se oikee minä. Mussa on ihan liian paljon kaikkee. Tänään älysin, että mun vartalo vaikuttaa älyttömän paljon yhteen asiaan, mikä on aivan helvetin vittumainen juttu. Tiiän, että mun pitäs nyt olla vaan ja lopettaa, mut en ikinä tottele itteeni.

Näin oon pistänyt itteni sekasin viime aikoina, mutta vaikka tällasii mietinkin, mulla menee hyvin. Mulla oli hauskin kesäkuu ikinä suurimmaks osaks, mulla on ihania ihmisiä elämässä vieläkin, oon seikkaillut, oon kokeillut muuttaa asennetta itsevarmemmaks (toimiiiiiiiiiiii!) ja oon muutenkin kokeillut kaikennäköstä! Prideissakin tuli käytyä hieman myöhäsessä vaiheessa, mutta tulipahan käytyä ekaa kertaa ja näinpä tajuttomasti ihania ihmisiä! Heikkoja hetkiä lukuunottamatta mun elämä on vakaata, välillä tää tuntuu riittävän mulle.

Nyt voin mennä nukkumaan, herätä kuuden tunnin päästä ja miettiä, mitä tuli kirjotettua!

it would be so easy to live your life with one foot out the door

Hei vaan hei pitkästä aikaa! Mitään ihmeellistä ei oo tapahtunut tässä yli kuukaudessa, paaaitsi oon vanhentunut, valmistun syksyllä, toisen työn pitäs alkaa juhannuksen jälkeen, oon lopettanut tupakoinnin ainakin toistaseks, kävin kampaajalla ja oon oikein tyytyväinen elämääni! Pian myös itteeni toivottavasti.

Hiusten väri muuttu, vaikka vannoin pysyväni punasissa. En vaan enää jaksanu pitää huolta, että se väri pysyy eikä enää kiinnostanu eikä mulla oo kauheesti aikaa yhtään mihinkään mukamas! Sanoin, että palaan syksyllä punaseen, koska palaan aina punasiin, mutta kukaan ei kertonut, kuinka hyvin mulle sopiikaan tumman ruskeet hiukset. Oon täysin rakastunut näihin! Ja kun on luonnostaan tummat hiukset niin totta kai nää sopii mulle ja awh. En muistanu, kuinka paljon rakastin olla brunette. Okei nää ei näytä ruskeilta kaikissa valoissa, koska punanen ei peittyny ja välillä nää näyttää tumman violeteilta, mut sitten kun nää haalistuu ni ehkä sitten! Ellei punanen tunge läpi.

Kävin myöskin shoppailemassa pari ihanaa vaatetta ja maailman ihanimmat kengät aaa! Nyt mua haluttais shoppailla enemmän koko ajan. Ehkä lopetan sen jälkeen, kun oon löytänyt caprit, shortsit ja pari perustoppii jaja tietty kesäalennuksien jälkeen hehe.

Toivottavasti jaksan päivitellä enemmän joskus myöhemmin, koska nyt mua alkaa väsyttää sen verran paljon, et kaikki tyhmät jutut alkaa palata mieleen ja mietin liikaa, että ehkä mä meen nukkuun ennen kuin muhun sattuu taas ne asiat ihan liikaa. Tai ennen kun alan pelkään omia ajatuksiani.

Sometimes it's hard to love me
Sometimes it's hard to love you, too

just say there's nothing holding you back

Tiiättekö, kuinka tyhmää on yrittää muuttaa luonnettaan, mielipiteitään ja tapojaan vaan sen takia, että haluaa olla sellanen ihminen, vaikka sisimmässään tietää ettei pysty muuttaan itteensä sellaseks eikä se loppujen lopuks ole sitä mitä oikeesti haluaa? Näköjään mun on vaan pakko kokeilla kaikkee, koska luulen olevani supernainen ja sitten parin hyvän viikon jälkeen saan älyttömän pitkän ahdistus- ja masennuskauden. Tässä on vaan erona se, että kasvoin taas enemmän ihmisenä ja mä alan hyväksyyn sen, mitä oikeesti haluun, vaikka yritinkin melkein vuoden taistella vastaan. Ja kun en aio antaa itteni päästä huonoon jamaan, koska mä tiiän, että ihan kohta alkaa tapahtuun ja mulla tulee olemaan parempi olo ja musta tulee onnellinen, koska muistin tänään mun unelmat.

Unelmat? So here's a story. Tänään tuli Kadonneen jäljillä ja jotenkin siinä samalla sain hirveen ahaa-elämyksen etten mä oo koskaan kuulunut tänne. Suomeen. Mulla ei ollut yhtään aitoo ja luotettavaa ystävää ennen kuin olin 17-vuotias, mä en oo koskaan tuntenut kuuluvani mun sukuun (vaikka sitä rakastankin), poikien kanssa ei oo mikään onnistunut (thank god) ja tyttöjen kanssa käynyt parempi onni - vaikkakin heikko sellanen. Kasilla aloin unelmoimaan Australiaan muuttamisesta niin paljon, että itkin joskus sen takia, koska se oli vaan niin hyvä ja ihana ja täydellinen unelma. Jossain välissä mukaan tuli Kanada, mut Australia on aina ollut se ykkönen. Kumpi tahansa noista kävis tällä hetkellä. Sen jälkeen, kun alotin amiksen, aloin unelmoimaan yhä vähemmän, koska musta tuntu etten pystyis siihen kuitenkaan, ja kaikki asiat ja jotkut ihmiset lyttäs mut ihan kokonaan. Ja täs mä nyt taas oon, koska hei mitä pahaa unelmoimisessa on? Ja ehkä niiden unelmien toteuttamisessa? Jos muutankin pois Suomesta, niin ennen sitä riittää unelmia, jotka haluun toteuttaa. En malta odottaa tulevaisuutta.

Mä luulen, et se oikee ja aito Noora on tekemässä paluuta.

PS. "ellan ja nooran peruspäivä - puhutaan sorsille" ♥

hyppää kyytiin ja kaikki on vielä mahdollista

Vappu-postaus! Olin Koskenrannassa vetämässä hillittyjä perseitä ekaa kertaa vappuna kera ystävieni Ellan ja Roosan. Tää oli myöskin toinen kerta, kun mä juon vappuna, koska a) äiti laitto kotiintuloajat aina aikasemmaks vappuna ja koulujen loppuna b) en oo koskaan ollut alkoholin perään sillain, et pakko saada tiettyinä aikoina tai joka viikonloppu omg. Aika meni yllättävän nopee, mut ei me kyllä kauaa siellä oltukaan. Enkä oo ikinä katunut aamulla mun rahankäyttöö, mut menin ostaan Big Mac-aterian eieiei, mäkki on perseestä.

Muuten menee päällisin puolin hyvin. Luotan enemmän itteeni ja jotenkin tuntuu, et päivä päivältä tajuan enemmän itteeni. Yritän nauttia ja ottaa kaiken irti elämästä ja rakastaa itteeni. Ja sit sain töitä puhelinhaastattelijana whiii ja kohta olen rikas. Se on mukava työ, vaikka mua yleensä ahistaa siellä syistä että koska kun jos vaikka, mut onneks jotkut vastaajista on ihan älyttömän mukavia ja hauskoja, niin ne piristää mua aina hetkellisesti. Eli, jos joku puhelinhaastattelija soittaa teille, olkaa edes ilosia taikka hauskoja, hilpeitä, kohteliaita, koska saatatte pelastaa jonkun päivän!