so tell your mama I said hello and that she raised you too damn slow, too damn slow

Tällä hetkellä stressaan ihan hirveästi lävistystä. Otin yli kaks viikkoo sitten mun vertical labretin pois, koska siihen sattu aamusin ja se vaan roikku mun huulessa tyhmästi. Huomenna olis tarkotus mennä Putkaan uutta ottamaan. Se vaan, että tykkäsin ihan hirmusesti verticalista ja se on vaan jotenkin älyttömän kuuma lävistys, mut mitäpä jos sitä ei saa vielä takasin siihen? Mun kärsivällisyys ei välttämättä riitä, et mä odottaisin vielä kauemmin. Ihmisethän alko ehdotteleen poskilävistyksiä ja oon ollu aina sitä mieltä, että mullehan ne ei sovi, ei todellakaan. Viimenen toivo oli vaimokkeeni Ella, jonka toivoin sanovan ettei sovi, mutta petturi meni sanomaan, että sopis. Miksei kukaan sano ettei ne vittu sovi? Mitä on tämä epäreiluus? Voisin mä ne ottaa ehkäpä, mutta kun ne on aika uskaliaat lävistykset ja itken verta aina, kun nään kuvia, jossa mulla on vielä vertical labret, koska nyyh ikävä rakkauttani. Noh, huomenna se selviää.

Viime postauksen muuttumissuunnitelmista ei oo tullut paljookaan mitään hupsista. Mutta ainakin se suuri alku on pysynyt eikä mihinkään muutu! Rauhaisaa ja ihan omaa elämää oon viettäny, sen kummemmin ajattelematta muita ja niiden mielipiteitä musta. Ja se jos mikä on iso askel mulle. Mä tuun aina ajatteleen muiden mielipiteitä jollain tasolla ja tietyissä asioissa, koska mun on vaikee muuttaa ajattelutapojani, koska aivot. Hitaasti, mutta varmasti.

Ja näin yleisesti oon vieläkin onnellinen. Heinäkuusta asti. Outoo, että osaan ylläpitää jonkinlaista onnellisuutta, vaikka mulla oliskin vähän huonompi kausi kuten nyt on. Mä oon työtön, joten mulla on taas aikaa miettiä liikaa, vaikka kuinka sanoisin itelleni, että kyllä kaikki aikanaan selviää. Plus kattelen Ally McBealia ja samastun liikaa Allyyn, koska se on vaan niin samanlainen ja aina, jos sitä sattuu ni mua sattuu, koska noh oon varmaan hullu? Osaisinpa vaan päättää, että otan rauhasssa ja kattelen, mitä tapahtuu, mutta kun vaihdan mielipidettäni koko ajan ni mahdotonta! En vaan tiiä mistään enää mitään eikä tiiä muuten kukaan muukaan! Hauskaa, kun kukaan ei voi edes vähän antaa vastauksia. Eikä auta, että mun itsetunto menee jossain perseessä tällä hetkellä, mutta ehkä se sieltä kaivautuu jossain välis taas jonnekin. Liian liian monta iskua vyön alle, mutta mä selviin niin kuin aina.

because I've been waiting
for your time
and I've been missing
out on mine