but I get tired and I get weak

Mä vihaan aikuisuutta. Ennen tää tunne ei oo tullu näin voimakkaasti. Lopetin toisen työn, koska jäin paitsi ihan kaikesta ja nyt mulla on viimenen viikko menossa siellä, mut silti jään nyt ihan kaikesta pois. Toisenkin työn syytä tosin. Iskä ja äiti lomailee, joten nyt on se aika, kun pitäs tehä kaikkee. Ne kävi Ideaparkissa ja mua harmitti etten päässy mukaan. Torstaina ne lähtee Pohjanmaalle eli multa jää se välistä. Odotan aina vuoden ajan, et pääsisin Pohjanmaalle ja oon ollut siel joka helvetin vuosi enkä nyt pääse rentoutuun ja pois kaikesta. Ainoo paikka, missä oikeesti unohtaa kaiken ja kaipaan sinne joka päivä. Sitten sunnuntaina porukat lähtee laivalle. Äsken valitin äitille siitä ettei mulle ilmoteta tässä perheessä edelleenkään yhtään mitään mistään ja luen kaiken siskon facebookista ja aijdklasj ne oli päättäny sen vasta tänään ja ähh nyt vaan itken kaikkee tätä pois... ja vähän muutakin ku tätä!

Jep, ehkä oon hieman liikaa mun perheen perään 19-vuotiaaks, mut mä oon ikuinen lapsi. Mä oon tän perheen ikuinen vauva enkä mä osaa hyväksyy sitä kokonaan, et oon iältäni aikuinen. Ehkä mä totun tähän, kun muutan pois. Tai jos mua ei hyväksytä sellasena kuin oon, niin sitten ainakin totun, kun elän vihasena ja katkerana.

Onneks kuitenkin viikonloppuna Tampereen Pridet jejee ja muutenkin mulla on ihania uusia vaatteita, ihania uusia venytyksiä, ihana Ella jaja muita ihanii! Torstaita odotellessa, koska viimeinen työpäivä ja viikonloppua odotellessa, koska uiuiuiuiuiuiiii!

the greatest of them all, the loser standing small

 

Olisin voinut kirjottaa edellisen merkinnän hieman selvemmin! Enkä kirjottanut oikeestaan mitään, mitä mun piti enkä muista niitä nytkään hupsista. Ehkä mä jossain välissä jaksan taas kirjotella syvällisii höpötyksiä. Ehkä. Nopeesti voisin kertoo, kuinka hölmö oon ollut ja kuinka mä nään nyt asioiden oikeen laidan. Kaikki on kirkastunut hallelujah ja sitä rataa. Miksei kukaan kertonut mulle, että tein ittelleni vaan pahaa? Okei okei, kukaan ei tienny mun joitakin ajatuksia, niin ehkä siks! Mutta näin hyvä ja tästä on hyvä jatkaa. Tulevaisuutta innolla ja pelolla odottaen, pakahdun!

Tänään oli oikein mukava ja rento päivä, vaikka onkin tiistai. Tiistai on paljon pahempi kuin maanantai. Itseasiassa maanantaissa ei oo mitään kamalaa, mut tiistai on kuolema. Töissä mietittiin työkaverin kanssa kaikkee huippaukseen ja sydämentykytyksiin liittyvää ja oli huojentavaa huomata, et jollakin muulla on ihan samanlaisii juttui kuin mulla. Monella on melkein samoja, mut wou ihan samanlaisii! 

Anyway, päikkäreiden ja ryhdistäytymisen jälkeen lähdettiin Ellaseni kanssa Härmälänsaareen, joka on ehdottomasti mun toinen lempipaikkani Tampereella! Oon aina miettiny etten haluu kaikille näyttää sitä paikkaa vaikkei se todellakaan oo mikään salanen paikka, mut mulle se on tärkee, joten niin... Otin Ellan kameralla kuvii Ellasta (täydellinen nainen) ja Ella räpsi Neelasta älyttömän upeita kuvia. Siinä sitten, kun onnellisena heilu ja kaunis paikka, niin päätin, et otan loparit toisesta työstä. Kun en kuitenkaan pääse muuttaan vielä pois, koska en oo pystynyt säästään rahaa, vaikka mun piti, joten voin ihan hyvin lopettaa ja hankkii jostain jonkun paremman työn. Ei se haittaa ettei suunnitelmat onnistu sillain kuin piti, koska aina voi tehdä uusia suunnitelmia.

Ällöttää tää onnellisuus, puhun ihan hölmösti ja yh hyi! Mut onneks tässä on samalla sekavuutta ja pelkoo!

I'm a reckless fire in the pouring rain

 

Mulla menee hyvin ja onnellisesti ja hyvin onnellisesti! Nautin tästä täysin siemauksin, koska tää voi kääntyä millon tahansa. On jotenkin hirveen vapautunut olo, koska eräs sanoi mulle asioita, jotka herätti mut. Liian monta kertaa tätä ja mulla vaan napsahti enkä enää jaksa miettiä koko ajan, että haluanko välittää vai en. 

- "What exactly has got into you?" 

- "I don't know. But I think what I've got is something slightly resembling.... gumption."

Jaja kävin eilen kesäteatterissa kattomassa Kuuma kesä '85, aivan mahtava ihana! Ne kaikki biisit ja Pyynikin ranta ja ah! Kaiken lisäks mun sydän sykkii taas ja tää on outo tunne enkä tiiä mitä mun pitäs tehä. Pelkään, et puhun ihan outoja koko ajan, mut toisaalta tää tunne on ollut tervetullut pitkän pitkän aikaa, joten kai siinä sitten puhuu outojakin! Toi lause ei ollut kovin järkevä, mut mitäs pienistä. Odotan tulevia viikkoja innolla. Menispä aika nopeeta, koska pakahdun odotuksesta ja jännityksestä muutenkin koko syksyn takia ja nyt vielä tää tähän! Oh dear god. Höpötän ihan höpöhöpöjä, mikä muhun on mennyt?!

Ei mun jalkani kanna
kun olen sinun kosketusta vailla
Eikä henkeni kulje
kun olen sinun kosketusta vailla

with every word that you say, little bit my soul you take

  

"I think you could fall in love with anyone if you saw the parts of them no one else gets to see. Like if you followed them around invisibly for a day and saw them crying in their bed at night or singing in the shower or humming quietly to themselves as they make a sandwich or even just walking along the street. And even if they were really weird and had no friends at school, I think, after seeing them at their most vulnerable, you wouldn’t be able to help falling in love with them."

Mä oon hieman hämmentynyt ja sekasin. Sekasin enimmäkseen. En tiiä, mitä kaikkee oon tehny kesäkuun aikana, mut kaikkee ei olis ehkä pitäny tapahtuu. Yeah sure, elän enemmän ku ikinä, mut samalla mä meen enemmän ja enemmän sekasin ja kohta mä oon ihan totaalisen hukassa taikka päästäni vialla... tai no pikemmin menetän hallinnan. Koska mä taistelen koko ajan mun pään sisällä siitä, mitä mä haluan eikä mulla oo mitään hajuu! Tarkoittaen ihmissuhteita. Yhden yön jutut on mahtava keksintö, mutta jälkeen päin voipi facepalmailla, kun älyää, kenen kanssa on tullut oltua! Säätäminen on perseestä, en harrasta. Seurustelusta ei voi ees puhua, kun kaikki on nykyään niin vapaita ja villejä että tässähän menee vallan toivo, mutta toisaalta uskonhan mä satuolentoihinkin. Seurustelussa on muutenkin niin monta muuttujaa varsinkin, kun ei oo koskaan seurustellu kunnolla ja viime kerrasta on sellanen vuosi, mutta se pääsyy on se ettei kukaan tunnu haluavan seurustella vaan panna jokaisen kiinnostavan ihmisen kanssa. Eipä sillä, oon itsekin tähän sortunut, mut hei mä otan sen "vähän", mitä saan.

Mä nostan hattua niille, jotka uskaltaa sanoa tykkäävänsä. Ihastuneensa. Te kaksi, jotka ootte mulle tunnustanut, kiitoksia tästä ja anteeksi ettei tunne oo ollut molemminpuolinen! Mä en edes muista, miltä tuntuu olla ihastunut enkä varmaan tunnistais sitä tunnetta, jos se tässä tulis vastaan. Tai no niin. Jos sitä alkaa ajatella jostain yhden yön jutusta / säädöstä yhtäkkiä "mitä jos mä oonkin...", ei ees lausetta saa loppuun asti ennen kuin kaikki menee päin persettä ja palaa taas maan pinnalle, että ainii tämähän olikin villi ja vapaa-ihminen! Pelkkä ajattelu riittää ja kaikki menee pieleen. 

Mutta niin. En tiiä, mitä haluan. En tiiä, jaksanko toivoa enää mitään. Luultavasti jaksan, koska mulla säilyy aina toivo. Kai mä odotan, että joku toinen ihminen kertoo tai osottaa, mitä mä haluun, vaikka se mun pitäs itte ottaa selville. Viikonlopun aikana tuli huomattua, että käyttäydyn eri tavalla toisten ihmisten seurassa kuin toisten. Ja se johtuu siitä etten osaa päättää, mikä ääni mun päässä on se oikee minä. Mussa on ihan liian paljon kaikkee. Tänään älysin, että mun vartalo vaikuttaa älyttömän paljon yhteen asiaan, mikä on aivan helvetin vittumainen juttu. Tiiän, että mun pitäs nyt olla vaan ja lopettaa, mut en ikinä tottele itteeni.

Näin oon pistänyt itteni sekasin viime aikoina, mutta vaikka tällasii mietinkin, mulla menee hyvin. Mulla oli hauskin kesäkuu ikinä suurimmaks osaks, mulla on ihania ihmisiä elämässä vieläkin, oon seikkaillut, oon kokeillut muuttaa asennetta itsevarmemmaks (toimiiiiiiiiiiii!) ja oon muutenkin kokeillut kaikennäköstä! Prideissakin tuli käytyä hieman myöhäsessä vaiheessa, mutta tulipahan käytyä ekaa kertaa ja näinpä tajuttomasti ihania ihmisiä! Heikkoja hetkiä lukuunottamatta mun elämä on vakaata, välillä tää tuntuu riittävän mulle.

Nyt voin mennä nukkumaan, herätä kuuden tunnin päästä ja miettiä, mitä tuli kirjotettua!