23. syyskuuta 2012

babe, I'll walk the seven seas when I believe that there's a reason to write you a love song today

  
Mä rakastan Norah Jonesia. Mä rauhotun heti, kun kuuntelen Norahia. Pienenä musta piti tulla Suomen Norah Jones, koska mun nimi on Noora ja soitin pianoo. Laulaa en tietenkään osaa, mutta eihän se nyt haittaa? Rakastan sitä naista ja sen ääntä ja sen kauneutta. Siks olisinkin halunnut iloita ääneen elokuvateatterissa, kun huomasin, että Norah teki pienen cameon Tedissä, mut ehkä kukaan ei olis arvostanu sitä. Älyttömän upeeta oli lähtee noinkin ex tempore (lue: leffa alko 22.50, mulle soitettiin about 22.10) kattomaan leffaa yöllä ja tekeen ristikkoo Pyynikin näkötornille. Pitäis sielläkin käydä kuvailemassa, ihailemassa uskomattomii maisemii, juoksemassa rappusii ja juomas kaakaota ja syömässä Tampereen parasta munkkia.

 I wanna wake up with the rain
falling on a tin roof
While I'm safe there in your arms
So all I ask is for you
to come away with me in the night
Come away with me

Elelen taas hämmentävii, epäselvii ja tyhmii aikoja. Vaikka kaikki selviäis vaan kysymällä, mutta ei vielä. Ei oo vielä sen aika because of reasons. Meinasin kirjottaa, että inhottaa, kun tässä käy aina samalla tavalla, mut tällä kertaa se on jotenkin ihan eri. Oon tyyni ja tiiän suht tarkalleen, mitä mun pitäis tehdä. Pitäis. Ikinä en päädy tekeen niin kuin pitäis, mut ehkä tällä kertaa? Koska tällä kertaa se merkitsee, täl kertaa se tuntuu, täl kertaa tiiän, mitä haluun. Pelottaa vaan, et menetän paljon. Jos teen oikein, niin en menetä paljookaan, mutta kun hitto. Menetän silti asioita, joista oon unelmoinu. Oi, sydän, mihin sä mut vietkään. 

Mutta onnellisuus jatkukoon ihanan syksyn, unelmoinnin, iltavuoron ja tulevan Lontoon matkan voimin!

When you're stoned baby and I am drunk
and we make love
it seems a little desolate
It's hard sometimes not to look away and think what's the point
when I'm having to hold this fire down
I think I'll explode if I can't feel this free now

If you won't let me fall for you

then you won't see the best thing I would love to do for you
Instead you will be missing me when I go
'cause I'm bored of hanging out in your cold

16. syyskuuta 2012

it's all your fault, you called me beautiful

Yllättävän mielenkiintosta matkata yksin kotiin kännissä täydessä bussissa kuunnellen täysillä musiikkia, kun yhtäkkii mieleen iskeytyy Blondin kosto "I'm never going to be good enough for you, am I?"-tyylillä, että mä en taida saada koskaan sitä, mitä haluan, enhän? Tämä tietysti englanniks, koska ajattelen englanniks mhih. Okeiokei, känniajattelua ja oon niin hirmuisen nuori plaaplaa, mutta unohdetaan ne nyt hetkeks. Koska mitä jos en saa edes vähää siitä tulevaisuudesta, mitä haluan? Kun mä oon monimutkanen, mutta kuitenkin yksinkertanen ja mulla on vääristynyt kuva hyvin monesta asiasta, mikä aiheuttaa ongelmia niin paljon. En tiiä, miks ajattelen välillä tällasii, vaikka oonkin oikein onnellinen nykyseen elämäntilanteeseen, mutta välillä... noh, usein vaan tarvisin ja haluisin, et se tyhjä aukko täyttyis. Onttona tuntuu niin tyhmältä.

Oon viime aikoina oikeesti ymmärtänyt, että homoseksuaalisuus ei oikeesti oo valinta. Ainahan sen on tienny, obviously, mutta nyt se on oikeesti iskeytyny tajuntaan. Kun välillä tulee esille se pieni tyttö, joka halus mennä isona naimisiin pojan kanssa ja saada lapsia, mutta kun ihan oikeesti en mä saa itteäni tykkämään miehistä, vaikka kuinka haluisin tai vaikka kuinka ajattelisin sitä ihanuutta. Kuulostaa idioottimaiselta ja hölmöltä, mut tätä mä oon miettiny tässä kun oon vauvakuumeillu ja kuolaillu miehiä! Se, että mietin, saanko ikinä ketään ja samaan aikaan mietin, miksen vaan voi olla hetero, liittyy toisiinsa. Koska mun käsitys on, että lesbot ei oikeen parisuhteile (tai ainakaan ne, ketä mä löydän <3) ja jos mä oisin hetero, niin mulla olis poikaystävä. Niitä on jonossa hei haloo! Mikä on aika hassua, koska peruskoulussa pojat suunnilleen oksensi, jos ne sai tietää, et oon ihastunu niihin, että tota joo well done, puberty, well done.

"Love. Couple hood. Partnerships. The idea that when people come together, they stay together. I have to take that with me when I'm going to bed at night, even if I'm going to bed alone." - Ally McBeal

Täl hetkellä mun pitää pitää kiinni toivosta ja mun pitää uskoo, että maailmassa on oikeesti asioita, mistä haaveilen päivät pitkät. Mun täytyy uskoo, että maailmassa on rakkautta, vaikka mä oon monta vuotta ollut sitä vastaan, että ihmiset on täs maailmassa sitä varten, että ne löytäis jonkun. Jos mä en usko ettei oo toivoo tai jos mä en usko, että mullekin voi tapahtua ihania asioita, niin mä tiiän ettei se vie mua kauniiseen paikkaan. Se veis mut vaan takasin pimeeseen, ja vaikka mä jollain idiootilla tavalla tykkäsinkin siitä yli puol vuotta kestäneestä pimeydestä sen kotosuuden takia, niin mä en halua siltikään sinne palata. Enkä aio. "Naruasi toivot köydeksi ja pettymykset riittää, riittää." Mun naru muuttu köydeks kauan sitten, näin onpi hyvä ja tästä on oikein hyvä jatkaa.

5. syyskuuta 2012

it's like a million little stars spelling out your name


Mä oon alkanut taas unelmoimaan samalla lailla ku ennen ja oon älyttömän onnellinen siitä. Tai sitten tunnen kaiken nyt tosi vahvana, kun oon väsynyt? Mutta niin, unelmoin omasta kämpästä ja sen sisustamisesta. Rahan säästämisestä (kyllä, unelmoin ja suunnittelen tätä joka päivä). Reissaamisesta Suomessa ja ulkomailla. Seikkailuista. Muutosta Australiaan tai Englantiin tai muualle. Täteilystä. Tulevista lemmikeistä. Tulevista töistä. Joulusta. Ihmisistä. Nauramisesta. Onnellisuudesta. Shoppailusta. Illanvietoista. Löhöilystä. Kaikesta mahollisesta. Siitä on niin kauan aikaa, kun oon unelmoinut tällä tavalla, vuosi pari ainakin. Ihan ku mun päältä ois nostettu huntu ja niin. Hienoo tässä on se, että mä uskon, että voin kokee näitä asioita jonkun tietyn kanssa, vaikka ei se haittaa, jos kokisin kaiken yksin. 

Tumblr on tyhmä paikka, kun siellä tulee vastaan kaikkee sydämen pysäyttävii paikkoja esim "There’s this place in Ireland where every 2 years, the stars line up with this trail on June 10th-June 18th.  It’s called the Heaven’s Trail." Mä niin haluan nähdä kaiken tässä maailmassa, vaikka se onkin mahdotonta, mutta voihan nenä. Mulla on ollu nyt vähän aikaa sellanen olo, et haluisin seikkaileen ja lähtee vaan ja nähdä niin monia paikkoja. Haluun hämmästyä ja yllättyä. Haluun nähdä.

4. syyskuuta 2012

but a luminary hearted soul who got it all wrong

you shine like a star
oo-ooh
if only you ever knew,
you'd go out and bloom
oo-ooh
if only you ever knew
you're very uncool, oh yeah,
and forever wonderful
I know


I like
the memories
because they remind me
I haven't always been
this girl,
constantly
mad or scared
or confused.

I don't like
the memories
because the tears
come easily
and once again I break
my promise
to myself for this day.

it's a constant battle.

a war between
remembering and forgetting.