Mä oon alkanut taas unelmoimaan samalla lailla ku ennen ja oon älyttömän onnellinen siitä. Tai sitten tunnen kaiken nyt tosi vahvana, kun oon väsynyt? Mutta niin, unelmoin omasta kämpästä ja sen sisustamisesta. Rahan säästämisestä (kyllä, unelmoin ja suunnittelen tätä joka päivä). Reissaamisesta Suomessa ja ulkomailla. Seikkailuista. Muutosta Australiaan tai Englantiin tai muualle. Täteilystä. Tulevista lemmikeistä. Tulevista töistä. Joulusta. Ihmisistä. Nauramisesta. Onnellisuudesta. Shoppailusta. Illanvietoista. Löhöilystä. Kaikesta mahollisesta. Siitä on niin kauan aikaa, kun oon unelmoinut tällä tavalla, vuosi pari ainakin. Ihan ku mun päältä ois nostettu huntu ja niin. Hienoo tässä on se, että mä uskon, että voin kokee näitä asioita jonkun tietyn kanssa, vaikka ei se haittaa, jos kokisin kaiken yksin.
Tumblr on tyhmä paikka, kun siellä tulee vastaan kaikkee sydämen pysäyttävii paikkoja esim "There’s this place in Ireland where every 2 years, the stars line up
with this trail on June 10th-June 18th. It’s called the Heaven’s Trail." Mä niin haluan nähdä kaiken tässä maailmassa, vaikka se onkin mahdotonta, mutta voihan nenä. Mulla on ollu nyt vähän aikaa sellanen olo, et haluisin seikkaileen ja lähtee vaan ja nähdä niin monia paikkoja. Haluun hämmästyä ja yllättyä. Haluun nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti