Hola! Herätys on noin kolmen tunnin päästä, mutta omapa on syyni, kun nukuin kolmeen päivällä ja tatuoitavaks on mentävä ysiks! Sen jälkeen toivottavasti hieman syömistä ja sitten pari reikää lisää eli tänään luvassa kaks reissua Putkaan. Tää viikko on selvästi hemmottele ittees-viikko, mikä tosin tarkottaa rahanmenoa, vaikka pitäis säästää Lontoota varten, mutta noh! Eilen ostin kauan kuolaamani kiilatennarit (kiilakorolliset tennarit siis). Luulin ettei niitä olis enää missään, mutta Spiritiin oli ilmestyny uudestaan niitä ja vieläpä parempii mitä keväällä oli jee voitto! Torstaina luvassa kampaaja ah, onhan edellisestä jo 2,5kk aikaa eli liian kauan aikaa ja nyt pääsen tästä tavallisesta ruskeesta eroon, vaikka tykkään tästäkin hirmusti. Jännät on suunnitelmat, kovin viime syksyn tapasta tiedossa! Siihen päättyykin se ittensä hemmottelu ja sit oon taas ihan tyhjän päällä, kun ei oo mitään, mutta ehkä mä pärjään.
Ehkä hemmottelun jälkeen voisin alkaa keskittyä kouluun? Pliis, voinhan? Ei tässä muuta ongelmaa oo, mutta kun en oo tehny kunnolla tehtävii moneen vuoteen. Koko amiksen aikana aika harvakseltaan mitään tehny, koska noh amis lol. Mun on pakko valmistua, koska kyllästyttää ja turhauttaa ja surettaa tää olo eikä se lopu ennen kuin teen sen mitä pitääkin. Kahleet irti ja toisenlaiseen vapauteen jälleen, eiks ni? Koska tuntuu, että mulla olis niin paljon mahollisuuksii elämässä, mutta en pysty tekeen mitään ennen kuin valmistun. Enkä nyt tarkota töitä, että pitäis olla valmistunu koulusta, että sais töitä vaan sitä, kun tää vaikuttaa ihan kaikkeen nykyään. Mä en tee mitään täysillä, mä en keskity, mua ei kiinnosta. Mä oon puolet siitä, mitä mä voisin olla. Ja näyttämällä ittelleni, että mä pystyn valmistumaan, sais mut niin paljon vahvemmaks ja saisin paremman itsetunnon ja olisin rohkeempi. Tuntuu siltä.
Ja mitäs sitten, kun koulu loppuu? Hassua, kun on saanut ihmissuhteensa suht normaaliks ensimmäistä kertaa elämässään eikä oo tapahtunut sen kummempii muutoksia ja kaikki on jotenkin tyyntä, niin tulevaisuus ei tunnu yhtään varmalta ensimmäistä kertaa elämässä. Oon ollut niin monta vuotta varma ihan kaikesta, mitä tulee tapahtuun millonkin ja nyt yhtäkkiä se ei ookaan hallinnassa. Ja kun mulla oli niin monia vaihtoehtoja! Pelottavaa välillä, mut en kuitenkaan osaa pelätä kunnolla, koska miks pitäs? Päivä kerrallaan rennosti, koska tiiän, et asiat järjestyy kyllä. Kaikesta huolimatta oon tyynempi ku koskaan ennen. Mietin paljon, mut oon lopettanut ylimiettimisen. Osaan rauhotella itteni tajuttoman nopeesti, jos alkaa ahistaa tms. Välillä oon vähän liiankin kylmä, mut kyl mä sen keskitien joskus hamassa tulevaisuudessa löydän.
Sormet ristiin, että saan unta ja jaksan tulla esitteleen mun tatuointeja jossain välissä ja mun ajatuksia muutenkin, koska mulla on niin kivoja asioita, et pakko saada ne ylös enneku ne menee ja muuttaa muotoaan! Bonne nuit!
