Yllättävän mielenkiintosta matkata yksin kotiin kännissä täydessä bussissa kuunnellen täysillä musiikkia, kun yhtäkkii mieleen iskeytyy Blondin kosto "I'm never going to be good enough for you, am I?"-tyylillä, että mä en taida saada koskaan sitä, mitä haluan, enhän? Tämä tietysti englanniks, koska ajattelen englanniks mhih. Okeiokei, känniajattelua ja oon niin hirmuisen nuori plaaplaa, mutta unohdetaan ne nyt hetkeks. Koska mitä jos en saa edes vähää siitä tulevaisuudesta, mitä haluan? Kun mä oon monimutkanen, mutta kuitenkin yksinkertanen ja mulla on vääristynyt kuva hyvin monesta asiasta, mikä aiheuttaa ongelmia niin paljon. En tiiä, miks ajattelen välillä tällasii, vaikka oonkin oikein onnellinen nykyseen elämäntilanteeseen, mutta välillä... noh, usein vaan tarvisin ja haluisin, et se tyhjä aukko täyttyis. Onttona tuntuu niin tyhmältä.
Oon viime aikoina oikeesti ymmärtänyt, että homoseksuaalisuus ei oikeesti oo valinta. Ainahan sen on tienny, obviously, mutta nyt se on oikeesti iskeytyny tajuntaan. Kun välillä tulee esille se pieni tyttö, joka halus mennä isona naimisiin pojan kanssa ja saada lapsia, mutta kun ihan oikeesti en mä saa itteäni tykkämään miehistä, vaikka kuinka haluisin tai vaikka kuinka ajattelisin sitä ihanuutta. Kuulostaa idioottimaiselta ja hölmöltä, mut tätä mä oon miettiny tässä kun oon vauvakuumeillu ja kuolaillu miehiä! Se, että mietin, saanko ikinä ketään ja samaan aikaan mietin, miksen vaan voi olla hetero, liittyy toisiinsa. Koska mun käsitys on, että lesbot ei oikeen parisuhteile (tai ainakaan ne, ketä mä löydän <3) ja jos mä oisin hetero, niin mulla olis poikaystävä. Niitä on jonossa hei haloo! Mikä on aika hassua, koska peruskoulussa pojat suunnilleen oksensi, jos ne sai tietää, et oon ihastunu niihin, että tota joo well done, puberty, well done.
"Love. Couple hood. Partnerships. The idea that when people come
together, they stay together. I have to take that with me when I'm going
to bed at night, even if I'm going to bed alone." - Ally McBeal
Täl hetkellä mun pitää pitää kiinni toivosta ja mun pitää uskoo, että maailmassa on oikeesti asioita, mistä haaveilen päivät pitkät. Mun täytyy uskoo, että maailmassa on rakkautta, vaikka mä oon monta vuotta ollut sitä vastaan, että ihmiset on täs maailmassa sitä varten, että ne löytäis jonkun. Jos mä en usko ettei oo toivoo tai jos mä en usko, että mullekin voi tapahtua ihania asioita, niin mä tiiän ettei se vie mua kauniiseen paikkaan. Se veis mut vaan takasin pimeeseen, ja vaikka mä jollain idiootilla tavalla tykkäsinkin siitä yli puol vuotta kestäneestä pimeydestä sen kotosuuden takia, niin mä en halua siltikään sinne palata. Enkä aio. "Naruasi toivot köydeksi ja pettymykset riittää, riittää." Mun naru muuttu köydeks kauan sitten, näin onpi hyvä ja tästä on oikein hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti