Se hetken lapsuus ja joulufiilis tais jäädä sinne Viisi legendaa-leffaan? Antaisin paljon, jos pääsisin nyt kattoon sitä. En tiiä. Tää joulu on ollut mukava ja rento ja on ollu hyviä ja hauskoja hetkiä, mut en tiiä. Jotenkin erittäin stressaava päivä vaikkei yleensä oo ollu. Kai se kaikki lähti siitä, kun tajusin loppuviikosta, että olin alitajuisesti ajatellu, että mehän mennään mummolle Lentävänniemeen aamupuurolle. Jos olisin ollu sillon yksin, olisin romahtanu täysin, joten se jäikin vaan siihen, et taas pieni osa musta sammu. Ja seuraavana olikin se, että iskä oli tänään päivystyksessä ja kävi kaks kertaa töissä, joista toisella kerralla se tuli syömään vasta, kun suurin osa oli syöny jo. Eikä ehitty käydä haudalla, koska kaikki oli vähän vinksinvonksin. Se on ehkä se asia, mitä odotan joulussa eniten. Outoo, I know, mut se vaan helpottaa käydä haudoilla. Pisteenä iin päälle Venla ei tullu meille, koska Jennin piti ilmottaa sitten, kun Mikko vois hakee Venlan, mut näköjään Jennillä oli jotain omia suunnitelmia tai jotain ja äh. Niiden tilanne on muutenkin stressaava ja pelottava. Hmmh.
Enpä olis uskonu, että mun joulu ikinä päättyis ahdistukseen, sydämentykytyksiin, tärinään ja jäätäviin niksoihin. Tai ehkä ne kaikki "joulun jälkeen kaikki taas muuttuu"-ajatukset, jotka hiljensin mun päässä, alkaa nyt nostaa päätään. Taaaai se, että oon tekemässä asioita, joista en oo edes varma. Haha juu mutta onhan tässä päivässä ollu hyvääkin! Neela ja sen synttärit, ruoka, löhöily ja lahjat (onepiece, sukkia, Frendien loput tuottikset, tulevat huopikkaat, myöhästyneet kaks lahjaa). Pienen purkautumisen jälkeen, voisin lähteä hengittään raitista ilmaa filtterin läpi, jonka jälkeen varastaa suklaata jostain ja kattella How I met your motheria! Ehkä sen jälkeen, kun on sammunu massu täynnä suklaata, tulee taas kivempaa tekstiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti