Yay, olin viikonlopun Kokkolassa! Aina, jos käyn jossain uudessa kaupungissa, mä rakastun siihen välittömästi. Kokkola ei ollu poikkeus! Ehkä mä vaan rakastan Suomee, vaikka Helsingin kanssa onkin viha-rakkaus-suhde. Kaks asiaa ärsyttää 1) mulla ei ollut kameraa mukana, koska piti tehdä pikapakkaus eikä kameralle jäänyt tilaa enkä jaksanut kasseilla kolmen kassin kanssa 2) mun on vaikeeta olla täysin oma itteni uusien ihmisten seurassa. Joskus se on helpompaa, joskus ei. Kai mun on vaikeeta nyt olla oma itteni, kun oon just päässyt nouseen syvästä suosta. Enkä muuten ikinä matkusta niin pitkää matkaa pummilla, koska en tykkää jännittyä pelosta niin pitkäks aikaa. Olin ihan varma, että Seinäjoen kohalla jään kiinni syystä että koska, mutta ähäkutti konnari vaihtu sillon. Toki olisin voinut vaan ostaa lipun, mutta aivoista tais katketa joku johto taas?
Maanantaina olikin sitten vuorossa kampaaja! Kävin varaamassa ajan tiistaina eli pisin viikko taas vähään aikaan. Päätin sunnuntai-iltana, että pakko värjätä violetiks, koska oon ikävöinyt niitä hiuksii ihan hirmusti ja en vaan pääse eroon punasävyistä, vaikka kuinka yrittäisin. Kampaaja sanoi sitten ettei kannata ja mä periaatteessa annoin sille vapaat kädet, mutta taisin jotain höpöttää punaisesta... yllätys. Lopputuloksena on oranssi siili / tyvi, ruskeita ja paaaljon blondeja raitoja ja vanhasta väristä jäi mustia raitoja, mutta näyttää paremmalta niin. Outoo oli, kun ei hiuksia lähtenyt hirveetä kasaa niin kuin yleensä, koska kasvatan noita päällimmäisiäkin hiuksia nyt pitkäksi oioi! Ja koska iskällä on viiskymppiset lauantaina, kampaaja näytti mulle, miten suoristusraudalla tehään kikkuroita niin sainpahan siinä samalla kunnon tyttötukan!
Kuvat on ottanut mun ihanainen Ella! Mä en tiiä, miten pärjäisin ilman tota naista. Enkä nyt tarkoita sitä, että se ottaa musta aina ihan älyttömän ihania ja hienoja kuvia vaan sitä, kun sen kanssa voi nauraa niin paljon ja niin lujaa, kun vaan haluaa. Me ollaan tunnettu kesästä 2007 asti on/offilla, mut nyt ollaan käyty syksystä asti melkeinpä päivittäin ulkona käppäilemässä ja tehty millon mitäkin. Ja jos tulee viikonlopun mittanen tai pidempi tauko, tulee pahoja vierotusoireita! Ella on yks niistä harvoista ihmisistä, jonka seurassa voin olla rennosti oma itteni ja puhua ihan mistä vaan. Ella on myös pysynyt ennätyksellisen pitkään mun elämässä toisin kuin eräät, joten jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti