there's no light at the end of the tunnel tonight, just a bridge that I gotta burn

 
Upouuden vuoden ensimmäinen päivä ja minä aloitan vihdoinkin uuden blogin! Minällä tarkoitan minua - 18-vuotiasta Nooraa Tampereelta. Netissä liikuskelen nooraemiliana, koska rakastan toista nimeeni ja pelkkä Noora on liian tavallinen enkä tunne itseeni omaksi itsekseni, jos olen tavallinen. Hölmöä, eikö? Aina pitää olla pieni silaus jotakin spesiaalia, esim. väriä, lävistyksiä, eri hiustyylejä, hassujasöpöjäkivoja vaatteita, sanoinko jo väriä?

Mulla on iso perhe, ainakin mun makuun se on iso. Mä asun äidin ja iskän kanssa ihanassa kolmikerroksisessa punaisessa talossa. Meiän kanssa täällä tepastelee Neela-koira ja veljen kissa Bacu. Veli asuu Vantaalla arkisin, mutta tulee tänne asumaan viikonloppuisin ja lomilla tyttärensä, Venlan, kanssa. Jep, kuinka haluaisinkaan oman kämpän. Sisko taas asustelee parin kilsan päässä täältä tyttärensä, Ellan, kanssa! Niitäkin näkee täällä viikonloppuisin, mutta onneksi ei sentään yöksi jää - sitä hälinänhulinan määrää, kun haluaisin vaan olla rauhassa.

 

Joten, miten on mun vuosi lähteny käyntiin? Se jatku samalla lailla, kun oli loppunutkin, mut mä yritän muuttaa tapahtumien suuntaa. Eli menetin ystävän ja pääsyynä seurustelu. Taitaa olla kolmas tai neljäs kerta, kun tuon takia menetän ystävän ja miljoonas kerta, kun siitä syntyy jotain kränää. Mä oon niin älyttömän katkera. Ollut siitä asti, kun mun serkku ei löytänyt aikaa mulle, koska piti viettää aikaa kultamussukan kanssa. Yleensä kuitenkin rakkaansa kanssa vietetään paljon aikaa, joten mä pyydän vaan pientä hetkee välillä ystävän kanssa. That's all.

Toinen syy, miksi menetän ystävii, on mustasukkasuus. Tyypit on mustasukkasia musta, hei haloo! Naiset... lesbot hyvät, oikeesti. Mä oon tehnyt virheitä kauan sitten, mutta menneisyydestä oppineena en enää sellaisia tee. Virheitä kyllä, mutta en tän asian suhteen! Esimerkiksi tässä viimeisimmässä tapauksessa mä halusin ihmisistä vaan ystäviä. Mä en yrittänyt iskee ketään, mä halusin tutustua enemmän ja toisesta näistä tuli / oli tulossa mulle tärkee ihminen. En vaan jaksa enää sitä, että aiheutetaan draamaa tyhjästä, mua syytetään asioista, joita en oo tehnyt ja et mua satutetaan, vaikka luvattais toista.

Eipä hirveesti huvita enää päästää ihmisiä mun elämään, kun kaikki menee vituiks niin älyttömän lyhyessä ajassa joka kerta.