welcome to the first day of your life

 

Älytöntä, miten paljon voi vuodessa unohtaa. Unohtaa, kuinka paljon välitti jostakusta. Kuinka piti siitä toisesta huolta, kun silloinen elämä oli romahtamassa. Vaikka olis itekin halunnut romahtaa täysin, mutta ehei, mä yritin auttaa, koska välitin niin paljon. Ja pum, mä en pysty auttaan, mutta se, joka romutti meiän maailman, sai sen toisen rauhottumaan. Mut siinä tilanteessa sen antaa anteeks jostain syystä, vaikka tuntee olonsa niin pieneks ja mitättömäks. Ja koska loppujen lopuks se jäi mun rinnalle.

Eiku sori. Mä jatkoin välittämistä, mutta mut jätettiin. Ei siinä mitään, siitä on yli vuosi. Se vaan, että niin pahassa tilanteessa mä jäin yksin. Ja mä oon niin kyllästynyt, että mä oon se kakkosvaihtoehto. Mä en enää anna itteni olla kakkosvaihtoehto. Mä en vaan voi. Mun on pakko muuttaa mun elämäntarinaa, koska tällä hetkellä se on olla kakkosvaihtoehto tai laastari. Mietityttää vaan, et jos jotain tulee jostain, mä pidän ne sydänlasit mun silmillä enkä vaan nää asioita sillain kuin pitäis tai sitten en vaan haluu särkee mitään puhumalla tai kyselemällä liikoja. Täytyy pistää ne lasit syrjään ja olla järkevä, vahva ja kerrankin itsekäs. En haluu enää satuttaa itteeni. 

Typerää, kuinka mä luulin, että syy siihen, miksen päässyt sängystä ylös aamuisin enkä saanut mitään aikaseksi ja murehdin kaikkea liikaa, oli että mua oli satutettu. Että mun sydän olis ollut jotenkin hajalla ja kaikki mun unelmat viety. Tänään älysin, että kaikki tää johtu siitä, mitä tapahtu yli vuosi sitten. Älysin, että sen yhden puhelun jälkeen mä pystyn tekemään mitä vaan. Hoitamaan koulun loppuun, laihtumaan, toteuttamaan mun unelmia ja kaikista tärkeimpänä, olemaan taas oma itteni myös silloin, kun en oo kenenkään seurassa. Enkä suostu pelkäämään, että tää tapahtuma tulis jollain tavalla vastaan vielä joku päivä. Mun ei tarvitse enää itkee, mä voin tehä mitä vaan.

Voin tehdä esim. ilosempia blogimerkintöjä! 

For the first time you can open your eyes
and see the world without your sorrow
where no one knows the pain you left behind
And all the peace you could never find
is waiting there to hold and keep you
Welcome to the first day of your life
Just open up your eyes