2. tammikuuta 2012

you can choose to let it go


Käytiin tänään kattomassa Jennin kanssa New Year's Eve! Mä oon odottanut tota leffaa siitä lähtien, kun sitä alotettiin tekeen eli ihan liian kauan. Rakastuin, halusin, itkin, nauroin. Tätä mun oloo ei yhtään auttanut Zac Efron eikä Jon Bon Jovi, mutta sainpahan romantiikan nälän hetkeksi pois. Haluun uudestaan leffaan!

Mun sisällä pulppuaa, mut samalla on ihanan levollinen olo. Oon saanu päästettyä irti, en ikävöi enää eikä oo epätoivonen olo. Se on hassua kuunnella biisiä, jossa lauletaan ikävöimisestä ja älytä ettei ikävöi enää. Johtunee siitä ettei mua ikävöidä, joten siinä vaan lopettaa. Ihanaa olla pitkästä aikaa ilman ihastusta, epätoivoo ja draamaa. Vapaana. Toisaalta oisin valmis niin paljoon, mutta näinkin on hyvä.  

So raise your glass if you are wrong
in all the right ways
All my underdogs
We will never be, never be
Anything but loud and nitty gritty
dirty little freaks
Won't you come on, and come on and
Raise your glass
Just come on, and come on and
Raise your glass






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti