M09MAA 17.8.2009 - 10.2.2012 <3 Mun elämä alko 2009 syksyllä ja se on kasvanut hirmusesti tuona aikana. Kaikkee on tapahtunut - hyvää ja pahaa - monet asiat on muuttunut ja mä oon muuttunut pelottavan paljon, mutta luokka on aina ollu siellä missä pitääkin. Ihan jännä nähä, miten tästä jatketaan. Me nähdään onneks vielä viimestään kevätjuhlassa / valmistujaisissa ja after partyissä, mutta suht vaikeeta ettei näekään tuttuja naamoja melkein joka päivä. Luokkakokouksia kehiin joka päivä, eiks ni!
Anyway, aloitetaan viimeisen koulupäivän stoori! Aamu alkoi siinä kymmenen aikoihin, kun harjoteltiin pikasesti Frontside ollie omilla sanoilla. Juhlasalissa oli järjestetty ohjelmaa valmistuville, esim sukkahousuleikkejä (meiän ryhmä voitti!!1) ja biisikärpänen (tiktak<3). Tässä välissä tapahtui aivan varmasti jotain, mut mä en muista. Enkä edes ollut kännissä. Ruokailun jälkeen lähettiin kuitenkin ajelemaan rekalla, penkkarit by amikset! Ja ilman karkkeja toki, vilkuteltiin iloisesti ja kiljuttiin karjuttiin vitusti. Tänäänhän oli ne oikeet penkkarit, mutta me oltiin paljon kovempii äijii kun ajeltiin taksin perään (taksin vika) ja kirpsakassa pakkasessa! Me tehtiin se tyylillä.
Rekkailun jälkeen tietysti syömään, Speakeasyyn! Oli muuten ihan maittava valkosipulihampurilainen, Pancho Villassa vaan maistuu jopa se valkosipuli. Täysillä mahoilla MEILLE alotteleen, koska meillä on salainen alakerta, jossa kaikkee coolia! Meiän piti lähtee keskustaan 21.50 bussilla, mutta arvatkaa vaan alkoko itkubileet noin tuntia ennen lähtöä ja arvatkaa kuinka kauan ne kesti ja arvatkaa pitikö korjailla meikkejä, mmm mm. Päästiin sitten lähteen 22.50 bussilla ja käytiin pikaseen Hällässä, mut päädyttiin Semaforiin. Oijoi, siel on tankoja, mä tahdon tahdon tankotanssia! Kotiin päästiin Jaanan kanssa ennen kolmee tutimaan ja aamupäivällä hehkeinä keskustaan syömään subia!
Vaikka pieni osa mun luokkalaisista lukee tän, haluun silti jälleen kiittää kaikkia ihmisiä näistä vuosista. Suurimmaks osaks ihmiset oli se syy, miks jaksoin nousta kouluun enkä luovuttanut kesken leikin. Nyt se riippuu vaan musta, valmistunko vai en. Mun pitää jaksaa tehdä tehtävät ilman päivän piristysannosta.. Hassua, miten tuntemattomista ihmisistä tulee näinkin tärkeitä. Hassua, miten noihin meni hermo niin älyttömän monta kertaa ja kaikki ärsytti eikä mikään ollut hyvin, mut silti M09MAA on hauskin ihanin porukka, minkä tiiän.
Late ja me, koulussa taas, päivät kulutetaan
Lannan hajusta, kauheesta, kokit kärsii taas
Ei toppia, ei kokeita, ei stressii mistään,
sit pari pulloo jostain ilmestyy ja sekoitaa meidän päät
Hei juhli vaan, meidän mukana
Mä itseäni usko en,
et oikeesti teimme sen
täydellisen valmistumisen
Muut astui sivuun päin,
9MAA teki yllättäin
täydellisen valmistumisen
Kokit ja me, tän koulun jälkeen harvoin kohdataan
Ei haittaa meitä ollenkaan, et tänää juhlitaan
Olis makeeta, jos asuntola olis vielä kunnossa,
se vois olla meidän menomesta, mut baaritkin kelpaa
Hei juhli vaan, meidän mukana
Mä itseäni usko en,
et oikeesti teimme sen
täydellisen valmistumisen
Muut astui sivuun päin,
9MAA teki yllättäin
täydellisen valmistumisen
Parin viikon jälkeen Ahlman saattaa unohtuu,
mut se ei haittaa, me vaan chillaillaan kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti