19. helmikuuta 2012

I don't wanna just make love, I wanna make love last


Mä en ikinä tuu ymmärtään taikka muistamaan, että älyttömän hyvän päivän jälkeen tulee huono päivä. Tai hyvän päivän iltana kaikki huononee ja huonon päivän iltana kaikki alkaa mennä paremmin. Eilen oli tajuttoman hyvä, ihana ja hauska päivä ja mä pystyin unohtaan kaikki mun itsetunto-ongelmat, jotka vaivaa nykyään joka helvetin sekunti. Kaikki tuntu oikeelta. Mutta tänään oon itkeskelly vähän väliä, vaikka heräsinkin aamulla hymyillen.

Eilinen oli vaan niin jännä päivä. Sain vastauksia kysymyksiin, joita en tienny koskaan esittäväni. Vastauksiakaan en uskonut koskaan kuulevani, mutta tulipahan selvyys asioihin kuten miksi eräs kattoo mua erilailla kuin muut, miksi se on niin innokas aina näkemään mua, miksi se hymyilee sillä tavalla. Tajusin muutenkin mukavia asioita ja leijuin pilvissä oikein kunnolla.

Mutta haha mutta. Koska eräs toinen jätti muhun lähtemättömän vaikutuksen syssymmällä ja tavallaan jätti mulle toivoo, koska mä oon niin tyhmä, et pienikin toivo riittää pitkäks aikaa ja vaikka kuinka vakuuttaisin ittelleni, että toivo on menny niin mä idioottina en vaan päästä irti. Ennen se on ollut helpompaa, kun kukaan ei oo jättänyt toivoo. Done is done ja pian oon ollut ihan kunnossa, mutta tää on sit eri juttu. Vaikka onkin kausii, kun oon ihan cool ja päästänyt irti, niin sitten tulee kausii, kun tajuan ehkä valehdelleeni itelleni ja mä murrun. Ja murrun vielä enemmän, koska ennen mä en murtunut, koska en antanut itteni olla niin heikko. Viime kesänä murruin kerran ja siitä se ajatus sitten lähtikin. En oo löytänyt takas sille oikeelle tielle.

I have a secret I want to tell you,
each time that I close my eyes I can see you
I run away with my imagination,
I am blinded by your light, you fill up the room.

I have a secret I need to tell you,

exquisite visions fill up my mind,

Do you remember me,

taking pictures of you
as the light came through,
You were running away,
and I asked you for a place to stay

Ei oo helppoo, kun löytää jotain noin upeeta ja sitten jäädä rannalle ruikuttaan. Ei oo helppoo aina jäädä toiseks. Ei oo helppoo, kun ei oo tarpeeks kellekään sen parin viikon tutustumisen jälkeen. Ja kaiken lisäks mua nyt jarruttaa se, että oon vihdoin löytänyt jonkinlaisen rauhan ja tasapainon plaaplaa, koska mulla on pari ihanaa ystävää ja oon tottunut oleen yksinäni ihan rauhassa, niin miksi ihmeessä mä haluisin nyt pilata tän? Jep, onhan mulla toki joku iso aukko tuolla jossain, kun tyhjältä tuntuu aina välillä. Plus kaikki on epävarmaan tän erään kohdalla syystä että koska kun jos vaikka.

Kuvittelen hirveesti mun elämän leffaks tällä hetkellä ja toivoisin, että 3kk tai puol vuotta menis yhtä nopeesti kuin leffoissa ja siinä ajassa mulle oiskin tapahtunut joku ihme. Pikkunen optimisti alkaa heräileen mun sisällä. Ehkä.

Don't you wanna stay here a little while?
Don't you wanna hold each other tight?
Don't you wanna fall asleep with me tonight?
Don't you wanna stay here a little while?
We can make forever feel this way
Don't you wanna stay?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti