Mä on saamassa mun toivoo takasin. En tiiä, mistä mä yhtäkkii oonkin päättänyt, että voin onnistua. Alan löytää itteeni yhä enemmän, koska mun tyyli alkaa olla sellanen, millasen oon halunnu jo pitkään. Se vaan tekee paljon, kun ulkonäkö vastaa kuvitelmia niin alkaa olla kokonainen muiltakin alueilta. Oon myöskin laihtunut 3kg, mutta tiiän ettei se oo pysyvää. En oo syönyt paljoo yhtään, koska 1) pelkään ihan mielettömästi mun mahakipuja, vaikka mun mahaan sattuu olinpa syömättä tai en 2) mulla on vaan menny ruokahalu ja kai mulla on jäänyt yläasteelta päähän, että vähällä ruualla laihtuu, vaikka tiiän sen olevan ihan väärin.
Ainoo asia, missä en oo saanu toivoo takaisin, on koulu. En vaan osaa, pysty, kykene, ymmärrä, jaksa. Silti mä ajattelen, et kesällä oon onnellisesti valmistunut, mut hei oikeesti? Hienosti ignooraan koko koulun olemassaolon ja tän kauheen stressin, jota en kyllä enää osaa tuntee. Voisin vaan voittaa lotossa ja lahjoo koko koulun hahaha mut sit kaikki vihais mua, kun pääsisin niin vähällä AINII niinhän ne nytkin luulee.
Ignooraan myöskin kaikki mun kaikki maholliset tunteet enkä kuuntele itteeni ja teen kaikesta monimutkasta, mutta oonpa silti iloinen ihminen! Ei tää varmaan tervettä oo, mutta näin on hyvä eikä se mitään hyödyttäis, jos yrittäisin.
I got a lot to say to you
Yeah, I got a lot to say
I noticed your eyes are always glued to me
Keeping them here
and it makes no sense at all
Yeah, I got a lot to say
I noticed your eyes are always glued to me
Keeping them here
and it makes no sense at all
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti